Auli Särkiö

Vedenpeitto on tila, jossa minuuden rajat liukenevat. Lukija kutsutaan kellumaan tietoisen logiikan rajoille, vesiin, joissa kieli alkaa vettyä ja vajota. Sanat uppoavat sanallistamattomaan. Auli Särkiön kolmannessa runoteoksessa uni- ja vesimaailma ovat yhtä. Uimisen ja uneksinnan liike saa ajelehtimaan lähelle alitajuisia kuvia, jotka erottuvat vain hämärästi veden läpi.

Ruohosinfonia liikkuu rakennetussa ympäristössä vuodenaikojen mukana. Syntyy havaintoja siitä, miten luonto löytää keinoja palata rakennettuun maisemaan, miten nurmikko muuttuu ruohikoksi ja villiintyy. Samalla se liittää kaupungin muodostamaan sinfoniaan oman kielensä, hiljaisen muminan, jonka kuuleminen saattaa olla tärkeämpää kuin koskaan aiemmin. Auli Särkiön (s. 1990) kehuttu ja romanttinen esikoiskokoelma Sarmatia (Mäntykustannus, 2011) käännettiin kokonaisuudessaan ranskaksi vuonna 2015 (Editions Paradigme). Särkiö työskentelee musiikkikriitikkona ja -esseistinä.