Aune Rummukainen

Kiinteistörasitteita on Suomessa noin 180 000 kappaletta ja ne koskettavat arviolta noin puolta miljoonaa kiinteistöä. Kiinteistörasitteet kuuluvat nimensä mukaisesti kiinteistöihin, niiden ulottuvuuteen ja ne merkitään kiinteistörekisteriin. Ne ovat käyttöoikeuksia muiden rekisteriyksiköiden alueella ja niillä pyritään edistämään oikeutetun kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttöä. Kiinteistörasitteiden tyypit on säädetty kiinteistönmuodostamislaissa. Niitä ovat esimerkiksi venevalkamat, autopaikat, veden ottamiseen ja johtamiseen, viemärijohtoihin ja muihin johtoihin liittyvät käyttöoikeudet. Asemakaava-alueelle perustetaan kiinteistörasitteina myös kulkuoikeuksia, jätteiden kokoamispaikkoja ja yhteispihoja. Ranta-asemakaava-alueilla kiinteistörasitteina on lisäksi uimapaikkoja ja yhteiskäyttöalueita. Pääsääntöisesti kiinteistön omistajien tulee sopia kiinteistörasitteiden perustamisesta. Kiinteistörasitteita vastaavia käyttöoikeuksia voidaan järjestellä myös muulla tavoin. Maanomistajat voivat keskenään sopia käyttöoikeuksista ilman että niistä perustetaan kiinteistörasitteita tai joissain tapauksissa vastaava käyttöoikeus voidaan perustaa viranomaispäätöksin. Kirjassa on esitelty kiinteistörasitteiden historiaa ja taustoitettu niiden kehitystä. Kiinteistörasitetyypit on käsitelty ja niitä on havainnollistettu kuvin ja karttaesimerkein. Kiinteistörasitetyyppien yhteydessä on käyty läpi millä muulla tavoin vastaava oikeus voidaan perustaa. Lisäksi kirjassa on perehdytty kiinteistörasitteiden käsittelyyn sekä niiden käyttöön ja hallintoon. Kiinteistörasitteiden hallinnointi on säädelty nykyisin ainoastaan yhteisen ojituksen, yksityistielain mukaisten käyttöoikeuksien ja yhteiskäyttöalueiden osalta. Muiden kiinteistörasitteiden hallinnon järjestäminen selkeyttäisi niiden käyttöä.

Kiinteistöjen yhteisiä alueita on Suomessa yli 46 000 kappaletta. Yhteiset vesialueet ovat merkittäviä kalastuksen, metsästyksen ja virkistyskäytön kannalta. Yhteisten maa-alueiden merkitys kiinteistöille vaihtelee, sillä niiden käyttötarkoitukset ovat osin vanhentuneet. Yhteisille alueille voi löytyä uusiakin käyttötapoja ja tarjoavat usein virkistysmahdollisuuksia osakaskuntien ulkopuolisillekin henkilöille.. Nykyisin tietoa yhteisistä alueista ja yhteisalueosuuksista on saatavissa kiinteistörekisteristä varsin kattavasti. Yhteisten alueiden osakkaille ja kiinteistökaupan tehtävissä toimiville yhteisalueosuus ja yhteisten alueiden käyttöön liittyvät asiat saattavat olla vieraita. Maanmittariopiskelijoille yhteisiä alueita koskevaa tietoa on ollut saatavissa, mutta se on ollut hajallaan. Näistä syistä tähän kuvitettuun kirjaseen on koottu käytännön kannalta merkityksellistä tietoa yhteisalueosuuksiin liittyvistä asioista, kuten yhteisen alueen ja yhteisalueosuuden syntymisestä ja luovutuksesta. Lisäksi käsitellään yhteisen alueen lakkaamista ja hallintoa sekä yhteisalueosuuksien rekisteröintiä. Merkittävimpänä osana kirjasessa on yhteisalueosuuden merkitys osakkaalle. Tässä osassa käsitellään osakaskunnan toimintaa ja yhteisaluetta koskevia, viranomaisissa käsiteltäviä asioita, kuten kiinteistötoimituksia. Yhteisen alueen käyttöä on valotettu kalastuksen, metsästyksen, vesilain ja maa-ainesten ottamisen näkökulmasta ja myös suhteessa jokamiehen oikeuksiin. Uudistettuun kolmanteen painokseen on päivitetty lakimuutokset. Samalla on lisätty käsitteisiin liittyviä selityksiä, oikeustapauksia ja maanmittaustoimituksiin liittyviä esimerkkejä. Myös kirjan kuvitus on uusittu.

Kiinteistöjä on Suomessa yli kaksi miljoonaa ja erilaisia rajamerkkejä noin 12 miljoonaa. Rajamerkeistä arvellaan hävinneen 20 %. Rajamerkkejä ovat rajapyykit ja rajaviitat, mutta uusia rajaviittoja ei enää nykyisin rakenneta. Maantie- ja rautatiealueiden rajoilla käytetään myös paaluja. Rajamerkki voi sijaita varsinaisen rajapisteen sivussa tai se voidaan merkitä rajapyykkiparilla. Kiinteistöjen rajat voivat olla suoria, kaarevia tai luonnollisia rajoja. Kaikki nämä seikat käyvät ilmi maanmittaustoimitusten kartoilta ja asiakirjoista. Historiallisista syistä Suomessa on myös ennestään määräämättömiä rajoja vesialueilla ja entisillä tiealueilla. Rajamerkkien säilyttämiseksi ne tulisi merkitä maankäyttöhankkeissa. Mikäli rajamerkin tiedetään olevan vaarassa kadota maankäyttöhankkeen yhteydessä, se kannattaa siirtää sivuun rajamerkinsiirtotoimituksessa, joka tulee halvemmaksi kuin kadonneiden rajamerkkien rajankäynnit. Rajamerkit kärsivät myös ajan myötä: kiviset rapautuvat, puiset lahoavat ja korroosio syö metallisia rajamerkkejä, joten rajankäyntien tarvetta riittää tulevaisuudessakin. Erilaiset kiviset, puiset, metalliset sekä muut rajamerkit on esitelty kirjassa kuvin ja niihin eri aikakausina kohdistuneet vaatimukset on käyty läpi. Kirjassa on esitelty asiakirja- ja karttaesimerkein kiinteistöjen rajojen ja rajamerkkien käsittelyä maanmittaustoimituksissa ja toimitusten asiakirjoissa käytettyjä erilaisia merkintätapoja. Lisäksi on käsitelty toimituskustannuksia ja rajojen avaamista omatoimisesti. Lukijan huomiota kiinnitetään myös rajamerkin säilyttämiseen maankäyttöhankkeissa. Kirjassa on havainnollistavia kuvia, karttoja ja asiakirjaesimerkkejä yhteensä yli 90. Tästä varsin käytännöllisestä kirjasta on apua kaikille kiinteistöjen ja kiinteistöjen rajojen kanssa työskenteleville, maanomistajille sekä opiskelijoille maanmittausalalla, maa- ja metsätaloudessa sekä maanrakentamisessa. Myös historiasta kiinnostuneille kirjalla on käyttöä.

Tutkimuksessa selvitettiin mitä tarpeita yhteiskunnalla Suomessa on kiinteistöjä koskevien tietojen saatavuudelle tulevaisuudessa kiinteistötietojärjestelmän näkökulmasta ja miten kiinteistötietojärjestelmän merkitys yhteiskunnassa on muuttumassa. Kiinteistöjä koskevien tietojen parempi saatavuus pienentää tietojen hankkimisen sekä riskien ja ristiriitojen aiheuttamia kustannuksia. Tieto siitä miten kiinteistötietojärjestelmän merkitys on muuttumassa, auttaa ymmärtämään sen tietosisältöön tarvittavia muutoksia. Tietojen saatavuutta tarkastellaan yhteiskunnan kannalta nojautuen olemassa olevaan kiinteistöjärjestelmään ja lainsäädäntöön sekä niiden kehitykseen. Tutkimuksessa on hyödynnetty historiallista ja vertailevaa tutkimusotetta. Vertailumaiksi on valittu Suomen lisäksi eurooppalaisista kehittyneistä katasterijärjestelmistä Alankomaiden ja Itävallan katasterijärjestelmät, jotka ovat perusteiltaan erilaiset. Tutkimus on toteutettu osin kyselytutkimuksena kiinteistöjärjestelmän tulevaisuuden tietosisällön tarpeellisuudesta ja tulevaisuuden näkymistä.