Aunimarjut Kari

JUOKSEN sisältää uusimmat runot harvinaiselta romantiikan perinteen tuntijalta, kalevalaisen tradition taitajalta ja mitallisen lyriikan mestarilta. Vapaarytmisiäkin tekstejä sisältävä kokoelma huokuu muuntautumiskykyistä ilmaisua, joka luontuu myös ajankohtaisten tragedioiden sanallistamiseen. JUOKSEN rientää minne rientää ja vie mukanaan.

TUO VUORILTA RUUSU MUSTA liikkuu kalevalaisista maisemista kansallisromantiikan kautta eurooppalaiseen balladiperinteeseen ja nykyarjen hienosyiseen kuulosteluun. Paljon sävelletyltä mitan, riimin ja rytmin taiturilta saadaan nyt runsas valikoima uusia tekstejä sekä tuoreita Runeberg- ja Topelius-suomennoksia.

"[...] kirjoitan tämän, jätän tähän. [...]" LAULA VIELÄ on palkitun lyyrikon kolmastoista kokoelma. Se jatkaa perinnetietoista eurooppalaisen romantiikan ja kotimaisen ensimmäisen aallon modernin runon perinteitä kyeten sekä täyteläiseen mitallisuuteen että vapaarytmiseen ilmaisuun. Tällä kertaa tulevat voimakkaasti esiin yhteistyö säveltäjämestari Kaj Chydeniuksen kanssa ja sidos Onervan ja Kallaksen tapaisiin laulajiin.

"Minä siniseen iltaan lähden", kuuluu avaussäe runossa "Lähtijä". Kokoelman KUTSUIN YÖN LAULUISTA KAUNEIMMAN tekijä on harvinaisuus suomalaisessa nykykirjallisuudessa: mitallisen runon taituri, joka osaa liikkua niin romantiikan perinteessä kuin tässä päivässä. Kirja sisältää neljä vahvaa osiota. Alkulaulujen jälkeen omistetaan kokonainen sikermä monille tutuille kirjoittajille Tynnistä Tolkieniin ja Topeliuksesta Lehtoon. Näitä seuraava "Aino Neity" on hämmästyttävä sikermä mitä nykyhetkisimmältä tuntuvia kansanrunousmuunnelmia. Lopuksi "Rakastan sinua" vie lemmenlaulujen ihanuuksiin. Kaj Chydeniuksen, Toni Edelmannin, Oliver Kohlenbergin ja Juha Lehmuksen säveltämiksi kappaleiksi on päätynyt likimain puolentuhatta tämän musiikkimaailmassa jo 20 vuotta hyvin tunnetun lyyrikon tekstiä. Myös kirjallisuuden kentällä hänen erikoislaatuisuutensa on huomattu yhä paremmin.

Raahelainen Aunimarjut Kari tunnetaan mitallisen runon taitajana mm. kokoelmistaan Unennäkijä (2012), Pilvissä kulkija (2013) ja Ja kuolema laulaa tuutulaulun (2015). Pienen veneen laulussa hänen ilmaisunsa kehittyy kohti fragmentaarista ja minimalistista: "Tulevaisuus on aavistettava unina / jotka kenties unohdimme". Ellen Thesleff (1869 Kuopio-1954 Helsinki) oli omaa tietään kulkenut taidemaalari ja graafikko, jota on pidetty yhtenä Suomen ensimmäisistä ekspressionisteista ja jonka töissä on nähty yhtymäkohtia myös Wassily Kandinskyn taiteeseen. Kirjassa oman osionsa muodostavat Aunimarjut Karin käännökset esittelevät Thesleffin runoutta ja aforistiikkaa ensi kertaa suomen kielellä.

Aunimarjut Karin kuudes runokokoelma lähestyy kuolemaa soivin, mitallisin säkein, jollaisia Suomessa ei tänään kirjoita kukaan muu. Runojen maailma on yhtä aikaa ajattoman ja jylhän vakava ja surrealistisen leikkisä. Kari tunnustaa velkansa Saima Harmajalle ja L. Onervalle, mutta kantaa myös Eino Leinon traagis-optimistista perinnettä voimalla ja ehdottomuudella. ”Sydän, niin, vain ajatteli.”

Kihovauhkosen mailla kulkivat ennen hiidet, keijungaiset ja jättimäiset jatulit. Sitten saapuivat ihmiset ja nimesivät paikan Raaheksi. Metsänmörkö ja Valonpiika -kirjassa tapaat todellisia ja kuvitteellisia historian henkilöitä. Miten käy, kun kehrääjäneito Annu tapaa Suomen kenraalikuvernööri Per Brahen 1600-luvulla? Mikä oli 1800-luvulla eläneen onnettoman Gunillan ja hänen mielitiettynsä kohtalo? Saako Hans hyvitystä Kunnianarvoisilta Raatintamiehiltä ja miten käy tytön, joka muuttaa flyygeliin? Metsänmörkö ja Valonpiika herättelee pieniä ja isoja tutkimaan kotiseudun historiaa kaikkialla. Satutarinat ja runot on kirjoittanut raahelainen Aunimarjut Kari, joka tunnetaan erityisesti mitallisen runon taitajana. Kekseliäästä ja kirjavasta kuvituksesta vastaa raahelainen kuvataiteilija Milka Peltokangas. Kirjan täydentävät Kaj Chydeniuksen sykähdyttävät säveltulkinnat.

"Mistä ne runot tulevat? / Kuka se senkin tietää? (...) Eivät ne ainakaan / kenenkään päähän / tipu mistään kuusta, eikä niitä kuin omenia / poimita koriin puusta!" Hupsista keikkaa - runoja lapsille on raahelaisten Aunimarjut Karin ja Milka Peltokankaan ensimmäinen yhteinen teos. Karin taitavan mitalliset runot ovat eläytyviä ja yllättäviä, hauskoja ja haikeita, ja muodostavat yhdessä Milka Peltokankaan samanhenkisen ja hyväntuulisen kuvituksen kanssa kokonaisuuden, jota aikuinenkin ymmärtää.

Aunimarjut Karin mitallinen runo on tuttua aiemmista kokoelmista Oi (Sanasato 2005) ja Unennäkijä (ntamo 2012). Pivissä kulkijassa mitta soi entistä sisäistyneempänä: kypsänä, ironisena, herkkänä kipeänä, kauniina. Ehkä kukaan muu ei enää kirjoita näin - ja runoilija tietää sen: "Sodassa aikaa vastaan / runot ladataan.". Tunne tiivistyy viileän älykkään tarkkailun ja viiltävän suoran kokemisen puristuksessa, ja olemattomasta tulee olevaa. Päätössarjan kotiseutumurteella kirjoitetut laulut viimeistelevät kokonaisuuden, joka tulee kestämään aikaa. "Sitä rauhaa saa / kauan kirjoittaa.""Aunimarjut Kari on Leinonsa ja Onervansa ja koko Suomen Runottaren hyvin lukenut, ja hän on kunnon keskuslyyrikko. Hän kirjoittaa omista tunnoistaan ja omastatunnostaan, hän kuvaa elämän iloja ja murheita, rakkauden hurmaa ja epätoivon syövereitä." Kaj Chydenius, Muistin juuri 2009

Tekijänsä kolmas runokokoelma — hallittua ja notkeaa, avoimen romanttista mitallista runoa. Kaj Chydenius on säveltänyt valtaosan kokoelman teksteistä.

Aunimarjut Karin toinen runoteos, rakkausrunoja.

Oi - elegioita on Aunimarjut Karin esikoisteos. Näiden runojen taustalla on uskomattoman voimakas lyyrinen henki, ja se elävöittää ja uudistaa kaikki vanhat, tutut kuvat. Aunimarjut Kari kirjoittaa rakastamisesta niin, että se on yhtä aikaa kaunista ja tulista. Hänen runojaan on sävelletty runsaasti lauluiksi, muun muassa Kaj Chydeniukselta on saanut melodian noin 80 runoa.