Bo Wessman

Kemiön Sandön kartano mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1486, kun tuolloisen Pohjois-Suomen/Nor-Finlandh, laamanni Hartwig Jappson Garp testamenttasi kaksi maatilaansa Sauvon Sandöstä Turun tuomiokirkolle. Tämän jälkeen kaikki Sandön omistajat keskiajalta nykypäivään ovat tiedossa. Omistajiin kuuluu merkittäviä aatelissukuja, kuten 135 vuoden ajan Horn-suku ja sen monet edustajat. Kirja etenee kronologisesti historiallisten taustatietojen ja aikaan liittyvien henkilökuvien kautta. Perinteisen historiallisen kontekstin ja aitojen henkilökuvien vaihtelu luo synergiaa ja antaa kerrontaan jatkuvuuden tunteen ja jännitteen, joka ei päästä lukijaa otteestaan. Ymmärrys historiasta syvenee. Hornien aika päättyy 1700-luvun alkuun, jolloin Sandö tila muuttuu rustholliksi, ja sen ehkä merkittävin vuosisata alkaa. Aika tunnetaan Ruotsin säätyjen ja valistuksen aikana. Kirjassa kuvataan Suuren Pohjan sodan ja Ison vihan aikaa ja sen jälkeistä Ruotsin ja Suomen kehittymistä kohti modernia yhteiskuntaa. Suomen sodan aikana käyty meritaistelu Sandön edustalla vaikutti merkittävällä tavalla sodan lopputulokseen. Sandön virran taistelu taustatietoineen ja henkilökuvineen saa ansaitsemansa tilan kirjassa. Suomen sodan jälkeen kerrotaan Suomen suuriruhtinaskunnasta ja Sandön kannalta merkittävästä laivanrakennuksen ja talonpoikaispurjehduksen aikakaudesta. Tuolloin alkaa myös nykyisten omistajien sukuun liittyvä kausi. Kirjassa kuvataan tapahtumia ja henkilöitä, merkittäviä ja vähemmän merkittäviä, joilla on suora yhteys Sandön tilaan, rustholliin tai kartanoon. Kirjan neljäs, viimeinen osa kertoo 1900-luvusta, jolloin Sandön perinteinen, maatalouteen ja merenkulkuun liittyvä toiminta päättyy. Toisen maailmansodan jälkeen tilalle asutetaan karjalaisia evakkoperheitä ja yli 500-vuotta jakamattomana pysynyt tila pilkotaan osiin. Nykyisin 1800-luvun alussa rakennettu päärakennus puistoineen on yksityiskotina. Kartanon interiööri on säilynyt 1900-luvun alun asussa. Siihen ja lähiympäristöön pääsee tutustumaan joka kesäisten Kemiönsaaren musiikkijuhlien yhteydessä. Muuten kartano ei toimi turistikohteena. Kirja on kirjoitettu suomeksi ja ruotsiksi. Siinä on 288 sivua ja runsas kuvitus. Sen on suunniteltu ilmestyvän Kemiön 700-vuotisjuhlan, vuoden 2025 aikana.

Sataviisikymmentä vuotta sitten 1870-80-luvuilla vallitsi suomalaisen laulutaiteen todellinen kultakausi. Tuon ajan kaunisääniset ja suurenmoiset esiintyjät ovat nykyään lähes täysin unohtuneet, koska heidän taiteensa oli vain aikalaisten kuultavissa. Muutama rivi hakuteosten sivuilla ei tee kuitenkaan oikeutta heidän saavutuksilleen kansainvälisillä näyttämöillä. Tammisaaresta maailmalle lähtenyt suomenruotsalainen sopraano Emma Engdahl nousi suorastaan huikeaan maineeseen, Hänellä oli hurmaavan kaunis luonnonääni ja saatuaan bel canton opetusta Italiassa ja ranskalaista laulun eleganssin opetusta Pariisissa hän oli valmis mitä vaativimpiin tehtäviin Euroopan suurimmilla oopperalavoilla. Hänen menestyksensä oli vaikuttava ja jopa monet kuninkaalliset osoittivat hänelle suosiotaan monin tavoin.. För hundrafemtio sedan, på 1870-80-talen upplevde den finländska sångkonsten sin gyllene ålder. Tidens skönsjungande och utomordentliga artister har idag nästan helt fallit i glömska, eftersom deras konst endast kunde upplevas och höras av sin samtid. Några rader på uppslagsverkens sidor ger inte rätt bild av deras prestationer på internationella estrader. Den Ekenäsbördiga finlandssvenska sopranen Emma Engdahl beger sig ut i världen och uppnådde ett enastående rykte. Hon ägde en medfödd charmerande och vacker röst som efter att ha genomgått bel canto skolning i Italien och fått skolning i den franska sångkonstens elegans i Paris var färdig för de mest krävande uppgifter på Europas största operascener. Hennes framgångar var anmärkningsvärda och många kungligheter visade henne sin uppskattning.