Lannistumattoman pikkupojan vaellus halki Stalinin Neuvostoliiton. Elokuussa 1945 kahdeksanvuotias Eduard Kotsergin pakeni Omskin alueella sijaitsevasta kansanvihollisten lasten vastaanottokodista, jonne hän oli joutunut isänsä teloituksen ja äitinsä vangitsemisen jälkeen. Hänen tavoitteenaan oli palata Siperiasta Leningradiin ja etsiä äitinsä. Pakomatka kesti yli kuusi vuotta. Tänä aikana hän karkasi seitsemän kertaa eri kasvatuslaitoksista, toimi junarosvojen apupoikana ja elätti itseään taittelemalla Stalinin profiileja metallilangasta.