Eero Huovinen

"Kun elämä kääntyy rajoillensa, silloin virret auttavat.” Arvostettu emerituspiispa avaa virsien syvällistä sanomaa huovismaisen oivaltavasti.” Kirja kertoo rakkaista virsistäni, mutta myös siitä, miten vahva voima niissä on.” Piispa Eero Huovinen on valinnut kirjaan 35 hänelle rakkainta virttä, joiden sanomaa hän taustoittaa. Eero Huovinen kuvaa teksteissään, miksi kustakin virrestä on tullut tärkeä ja millaisiin elämäntilanteisiin ne ovat liittyneet. Kirja syventää teksteissään virsien sanomaa sekä antaa lukijoille toivoa ja lohtua. Eero Huovinen on Helsingin hiippakunnan emerituspiispa ja Helsingin yliopiston emeritusprofessori. Hän on tullut tunnetuksi älykkäänä keskustelijana ja kirkollisena vaikuttajana. Huovisen teoksia ovat mm. Äitiä ikävä, Uusi ilo - Pääsiäisen evankeliumi, Lähdön aika, Pitkä ilo ja Jumalan katseen suojassa.

Piispa Eero Huovinen paljastaa muistelmissaan Sielujen puolustaja ajatuksiaan seurakuntatyöstä ja piispana toimimisesta Helsingissä. Hän valottaa myös kutsumuksensa ydintä mielenkiintoisella tavalla. ”On enemmän sitä, mikä meitä yhdistää, kuin sitä, mikä meitä erottaa.” Muistelmissaan Eero Huovinen kertoo persoonallisella tavallaan, millaista oli toimia piispana Helsingissä. Yliopistolta kirkkoon siirtynyt mies joutui vaikeiden haasteiden eteen. Miten kohdata kadun miehet ja naiset, papit, poliitikot ja paavit? Eero Huovinen on yksi näkyvimmistä ja rakastetuimmista piispoistamme. Hänen piispakauteensa Helsingissä osui kansakuntaa järkyttäneitä tragedioita ja kirkkoa repiviä kiistoja. Piispan sarkaan kuului työtä seurakuntalaisten ja pappien, lasten ja vanhusten, työttömien ja asunnottomien, median ja parlamentin kanssa. Lukija pääsee kurkistamaan myös kirkon kulissien taakse. Ekumeeniset tehtävät veivät Huovisen maailmalle, mutta omaan kaupunkiinsa Stadiin hän palasi aina mielellään. Kutsumuksensa ydintä Huovinen ei ole halunnut unohtaa: Miten puhua Jumalasta ja hänen armostaan? Piispaksi tulo oli suuri muutos koko Huovisen perheelle, ja eniten oppimista oli tuoreella piispalla itsellään. Huovinen kuvaa työtään ja ajatuksiaan omalla lämpimän viisaalla ja tärkeilemättömällä tavallaan. Eero Huovinen (s. 1944) on luterilaisen kirkon emerituspiispa ja Helsingin yliopiston emeritusprofessori. Helsingin piispana (1991–2010) Huovinen tuli tunnetuksi näkyvänä keskustelijana sekä kirkon liberaalien ja konservatiivien linjariitojen sovittelijana. Huovinen on kirjoittanut lukuisia teoksia, joista viimeisin on varhain kuolleesta äidistä kertova Äitiä ikävä (2020).

Voiko mikään täyttää äidin jättämää aukkoa? Helsingin emerituspiispa Eero Huovinen palaa lapsuuteensa ja varhain kuolleen äitinsä muistoon riipaisevan kauniissa muistelmateoksessaan. Eero Huovinen oli yhdeksänvuotias, kun hänen äitinsä kuoli. Kuolema oli perheelle järkyttävä isku. Isä vaikeni, äidistä ei puhuttu. Vuosien saatossa muistot hiipuivat, mutta ikävä ei laantunut, ei edes iän myötä. Isän kuoleman jälkeen Eero Huovinen löytää vanhempiensa kirjeitä, kuvauksia perheen iloista ja itkuista. Edessä on aikamatka äidin luo. Kirjeitä lukiessa muistot heräävät eloon ja alkaa tutustuminen haalistuneiden muistikuvien sijasta todelliseen äitiin. Esiin nousee kysymys, voiko äidin löytää uudelleen, ja jos voi, helpottaako ikävä.* Kotimaan lukijoiden Vuoden kirja *Helsingin emerituspiispa Eero Huovinen (s. 1944) on tullut tunnetuksi älykkäänä keskustelijana ja loistavana kirjoittajana, joka panee myös itsensä likoon. Huovisen aiempia teoksia ovat muun muassa Pappi? (2001), Lähdön aika (2011), Enkeli taivaan (2012), Saarna? (2015) ja Parhain päin (2017).

Psalmien viisautta kauniina lahjakirjana. Eero Huovinen kirjoittaa tässä hengellisessä lahjakirjassa Jumalasta psalmien pohjalta. Jumalan olemus ylittää käsityskykymme, mutta hänet oppii tuntemaan siitä, mitä hän tekee. Hänen tekonsa tulevat lähelle meitä. Psalmit kertovat, että Jumalan teot ovat hyviä; Jumala ei siedä vääryyttä ja tuomitsee oikein; hän ei vaikene, vaan puolustaa oikeutta. Jumala myös näkee ja kuulee meidät, ei hylkää ja vastaa meille. Jumala antaa myös anteeksi ja vapauttaa.” Haluan tässä kirjassa kuunnella, katsella ja miettiä, mitä Jumalan teot voivat meille sanoa ja lahjoittaa. Psalmit ovat viisautta sukupolvien takaa, mutta ne ovat totta myös tänään, sanoja sinulle, hyviä, koskettavia ja rohkaisevia sanoja.” - Eero HuovinenKirja on isotekstinen. Eero Huovinen on Helsingin hiippakunnan emerituspiispa ja Helsingin yliopiston emeritusprofessori. Hän on tullut tunnetuksi älykkäänä keskustelijana ja kirkollisena vaikuttajana. Huovisen aiempia teoksia ovat mm. Äitiä ikävä, Uusi ilo - Pääsiäisen evankeliumi, Lähdön aika ja Pitkä ilo.

Voiko mikään täyttää äidin jättämää aukkoa? Helsingin emerituspiispa Eero Huovinen palaa lapsuuteensa ja varhain kuolleen äitinsä muistoon riipaisevan kauniissa muistelmateoksessaan. Eero Huovinen oli yhdeksänvuotias, kun hänen äitinsä kuoli. Kuolema oli perheelle järkyttävä isku. Isä vaikeni, äidistä ei puhuttu. Vuosien saatossa muistot hiipuivat, mutta ikävä ei laantunut, ei edes iän myötä. Isän kuoleman jälkeen Eero Huovinen löytää vanhempiensa kirjeitä, kuvauksia perheen iloista ja itkuista. Edessä on aikamatka äidin luo. Kirjeitä lukiessa muistot heräävät eloon ja alkaa tutustuminen haalistuneiden muistikuvien sijasta todelliseen äitiin. Esiin nousee kysymys, voiko äidin löytää uudelleen, ja jos voi, helpottaako ikävä.* Kotimaan lukijoiden Vuoden kirja *Helsingin emerituspiispa Eero Huovinen (s. 1944) on tullut tunnetuksi älykkäänä keskustelijana ja loistavana kirjoittajana, joka panee myös itsensä likoon. Huovisen aiempia teoksia ovat muun muassa Pappi? (2001), Lähdön aika (2011), Enkeli taivaan (2012), Saarna? (2015) ja Parhain päin (2017).

Kirjani nimen lopussa on kysymysmerkki. Pidän kysymysmerkeistä. Elämässä tarvitaan kyseenalaistamista. Ennen kuin voi löytää, täytyy etsiä. Eero Huovinen pohtii mikä on saarnan merkitys nykymaailmassa ja mistä on hyvä saarna tehty. Saarnaajalla ei voi enää olla samanlaista arvovaltaa kuin entisajan maailmassa. Katsomukset ovat moninaistuneet, vakaumukset hiipuneet, yhteisöllisyys kyseenalaistunut. Hyvinvoiva ihminen uskoo tulevansa toimeen omillaan - mihin hän saarnaa tarvitsee? Kaikkein vaikein saarnan tehtävä on puhua Jumalasta. Onko se nykymaailmassa lainkaan mahdollista? Huovinen etsii kirjassaan sekä saarnan sisältöä että sen ilmaisumuotoja. Ensi sijassa hän luottaa asiaan. Ellei ole mitään sanottavaa, konstitkaan eivät auta. Ja jos haluaa saada viestinsä perille, kuulijoita on rakastettava. Eero Huovinen toimi Helsingin piispana 1991-2010 ja sitä ennen Helsingin yliopistossa mm. dogmatiikan professorina. Hänen kirjoituksissaan on lämmintä viisautta, kirpeitä havaintoja ja omintakeista huumoria. Hänen omat saarnansa tunnetaan mukaansa tempaavina ja rohkaisevina. Huovinen on vuoden puhuja (1995). Nykyään hän kirjoittaa ja toimii muun muassa johtamistaidon kouluttajana.