Eero Tarasti

Kirjoituskokoelman pienoistutkielmissa päästään tutustumaan esimerkiksi unohdettuun kuvataiteilijaan Anna Sahlsténiin ja niin Proustin romaaneihin ja Koskenniemen runoihin kuin Mannerheimin persoonaan. Tapauksia käsitellään eksistentiaalisemioottisesti eli tekijän kehittämän yksilöllistä ja yhteisöllistä olemista tarkkaavan merkkiopin valossa. Itsessäänkin antoisat esseet ovat osa yleisempää pyrintöä. Paitsi korkeakulttuuria, nykyinen "markkinafundamentalismi" uhkaa laajemmin historiallisen ymmärryksen mahdollisuuksia. Siksi tarvitaan kritiikkiä ja puolustustaistelua sivistystradition ja jatkuvan sivistymisen tai kultivoitumisen hyväksi. IKONIT JA KAANONIT sisältää esimerkkejä hengenperinteiden tulkinnasta ja ohjeita vastarintaan.

Moi ja soi - näin hilpeästi on muistelmateoksensa nimennyt suomalaisen musiikkitieteen ja semiotiikan suurmies, emeritusprofessori Eero Tarasti. Ilahduttavan tuttavallisesti heti musiikin ääreen, niinkö? Kertokoon kirja sen tarkemmin! Jo nyt voi kuitenkin paljastaa, että kyseessä on suomalaisen kosmopoliitin tarina, jota kuljettavat korkeimman tutkimuksen, opetuksen ja taiteen ihanteet. Tarastin huikean monipuoliseen uraan sekä tieteen että taiteen piirissä on aina kuulunut vilkas ja aktiivinen sosiaalinen elämä - ja siitähän kerrottavaa juuri syntyy: alati uteliaasta mielenlaadusta saman- ja erimielisten kanssaihmisten keskuudessa. Kirja dokumentoi Tarastin lukemattomia yhteyksiä ja kohtaamisia mitä erilaisimmissa älymystöpiireissä, hänen tieteellisiä saavutuksiaan ja lukuisia matkojaan Ranskaan, Brasiliaan, Japaniin... Kaiken kaikkiaan Eero Tarastin tarina Moi ja soi on riemastuttava kuvaus sivistyksestä yhteiskunnassamme ja inhimillisen hengenelämän suuruudesta. FT Eero Tarasti (s. 1948) on suomalainen musiikintutkija, semiootikko, pianisti ja kirjailija. Tarasti toimi musiikkitieteen professorina Helsingin yliopistossa vuosina 1984-2016 ja vierailevana professorina monessa maassa, mm. Ranskassa ja Yhdysvalloissa.

Tämän kirjan tekstit ovat kaikki peräisin Amfionin, taidemusiikin journalistisen nettijulkaisun (amfion.fi) sivuilta. Siinä ilmestyy konserttiarvioita, esseitä,kolumneja, blogeja ja haastatteluja. Se toimii klassisen musiikin ystävien, niin ammattilaisten kuin harrastajienkin, kohtaamispaikkana ja keskustelufoorumina. Nimi 'Amfion' viittaa antiikin mytologian henkilöön, joka soitollaan rakensi Theban muurit. Hän on siis sävelten mahdin symboli. Eero Tarasti, Helsingin yliopiston musiikkitieteen professori 1984-2016, on julkaissut esseitään Amfionissa sen alusta alkaen parinkymmenen vuoden ajan. Blogeissaan hän arvioi kotimaan musiikkitapahtumia, mutta tapaa merkkihenkilöitämuuallakin Umberto Ecosta Charles Roseniin, Salman Rushdiesta Krzysztof Pendereckiin. Hän kertoo elämyksistään ja analysoi niitä myös substantiaalisesti. Kirjassa tuodaan esiin ilmiöitä ja teoksia, jotkamuualla jäisivät varjoon, Paciuksesta Palmgreniin, Pariisin oopperasta Bakun musiikkielämään, nuorista kotimaisista pianisteista tähtikapellimestareihimme, Musica novasta jazz-improvisaatioon.

Existential semiotics is a new paradigm in the studies of signs, signification and communication. This book develops its theory further starting from the continental philosophy (Kant, Hegel, Jaspers, Heidegger, Arendt, Sartre) on one hand, yet remaining also faithful to the tradition of the European semiotics, particularly the Paris school. From the notions of being, doing and appearing the study applies them to crucial social problems of the contemporary world, and moreover to various so-called 'lesser arts' like performance and gastronomy. It also introduces some precursors of the approach. The book represents what can be called neosemiotics, the search for new theories and fields of the discipline.

Musical semiotics is a new discipline and paradigm of both semiotics and musicology. In its tradition, the current volume constitutes a radically new solution to the theoretical problem of how musical meanings emerge and how they are transmitted by musical signs even in most "absolute" and abstract musical works of Western classical heritage. Works from symphonies, lied, chamber music to opera are approached and studied here with methods of semiotic inspiration. Its analyses stem from systematic methods in the author's previous work, yet totally new analytic concepts are also launched in order to elucidate profound musical significations verbally. The book reflects the new phase in the author's semiotic approach, the one characterized by the so-called "existential semiotics" elaborated on the basis of philosophers from Kant , Hegel and Kierkegaard to Jaspers, Heidegger, Sartre and Marcel. The key notions like musical subject, Schein, becoming, temporality, modalities, Dasein, transcendence put musical facts in a completely new light and perspectives of interpretation. The volume attempts to make explicit what is implicit in every musical interpretation, intuition and understanding: to explain how compositions and composers "talk" to us. Its analyses are accessible due to the book's universal approach. Music is experienced as a language, communicating from one subject to another.

Music is said to be the most autonomous and least representative of all the arts. However, it reflects in many ways the realities around it and influences its social and cultural environments. Music is as much biology, gender, gesture - something intertextual, even transcendental. Musical signs can be studied throughout their history as well as musical semiotics with its own background. Composers from Chopin to Sibelius and authors from Nietzsche to Greimas and Barthes illustrate the avenues of this new discipline within semiotics and musicology.

Music is said to be the most autonomous and least representative of all the arts. However, it reflects in many ways the realities around it and influences its social and cultural environments. Music is as much biology, gender, gesture - something intertextual, even transcendental. Musical signs can be studied throughout their history as well as musical semiotics with its own background. Composers from Chopin to Sibelius and authors from Nietzsche to Greimas and Barthes illustrate the avenues of this new discipline within semiotics and musicology.

Existential semiotics involves an a priori state of signs and their fixation into objective entities. These essays define this new philosophical field.