Eetu Viren

"Ihmisen kuolema ei ole johtanut yli-ihmisen vaan metaihmisen syntymiseen [...] Koska metaihminen on kriittinen äärettömyyteen asti, äärettömän ironinen, ironisen neuroottinen, neuroottisen syyllinen, hän ei kykene luomaan uusia elämänmuotoja, joissa kenenkään olisi mahdollista elää paremmin. Metaihminen hakkaa loputtomasti päätään ahtaan porvarillisen, yksilöllisen, kilpailuun perustuvan elämänmuodon lasiseiniin, näkee kenties niiden tuolla puolen haavekuvia paremmasta elämästä, mutta ei kykene murtamaan lasia, koska keskittyy vain omaan päähänsä. Kriittisyys ilman taistelua ja luomista johtaa vääjäämättä ironiaan, ironia johtaa neuroottisuuteen, koska kaikki voimat sidotaan itseen, ja voimien sitominen itseen johtaa niiden kääntymiseen sisäänpäin, syyllisyyteen. Sen jälkeen on enää mahdotonta tehdä mitään, muuttaa maailmaa. Metaihminen yrittää vain muuttaa itseään vallitsevan ja tuhoon tuomitun maailman ehdoilla ja kokee syyllisyyttä siitä, että ei kykene, koska omaa ruumista voi muuttaa vain muuttamalla ympäristöä, maailmaa, joka vaikuttaa aivoihimme ja ruumiiseemme." Esseitä on kokoelma erään Suomen omaleimaisimman ajattelijan, tutkijan ja kääntäjän tekstejä, joiden aihepiiri ulottuu elokuvateoriasta työstä kieltäytymiseen ja antiikin runoudesta Trumpin Amerikkaan.

“Brechtille ja Benjaminille kirjallinen laatu ja poliittinen tendenssi eivät olleet keskenään vastakkaisia vaan päinvastoin. Juuri Brechtin ja Benjaminin työ voi auttaa meitä purkamaan vastakkainasettelua estetiikan ja politiikan välillä muuttamalla käsitystämme molemmista.” Vallankumouksen asennot on esseistinen tutkielma taiteen ja vallankumouksellisen toiminnan välisistä suhteista. Kirjassa puretaan vastakkainasettelua kantaaottavan taiteen ja kokeellisen taiteen välillä - poliittisen taiteen ja esteettisen taiteen välillä. Tässä tehtävässä merkittävän lähtökohdan tarjoavat Bertolt Brechtin ja Walter Benjaminin taiteellinen ja teoreettinen työ. Taide ei ole koskaan neutraalia ja puhtaasti esteettistä, vaan siihen sisältyy aina poliittinen ulottuvuus. Toisaalta taidetta ei pidä myöskään valjastaa pelkäksi ideologiseksi työkaluksi, jolloin se jää ylhäältä annetuksi julistukseksi siitä, miten pitäisi toimia. Sen sijaan taiteessa on kyse itse kokemuksen muodon muuttamisesta. Taiteen vallankumouksellisuus tarkoittaa taiteen voimaa muuttaa aistikykymme ehtoja. Tämä muutos vaatii kuitenkin taiteen käytäntöjen ja tekniikoiden uudistamista. Uudenlaiset taiteelliset tekniikat voivat auttaa ruumista löytämään sellaisen asennon, josta käsin se voi aistia maailman uudella tavalla ja siten myös mullistaa maailman perustan.