Eeva Kilpi

Herkkä romaani rakkaudesta ja rakkaudennälästäEeva Kilven neljäs romaani Tamara ilmestyi 1972 ja oli aikansa kohukirja: se käsittelee seksuaalisuutta riemullisesti, avoimesti ja kauniisti. Tamaran seksuaalisesti aktiivinen päähenkilö ja eroottiset fantasiat aiheuttivat aikanaan kohua ja nostivat teoksen suomalaisten rakkausromaanien klassikoksi. Kilpi kuvaa Tamarassa aistillisuutta hienovaraisesti ja pelottomasti, mutta ensisijaisesti romaani tarkastelee rakkauden tarvetta, pyrkimystä minuuden eheytymiseen. Romaani pohtii, millaisen turvapaikan, täyttymyksen, hyväksynnän tai levon rakkaus voi tarjota. Eeva Kilpi on rakastettu kirjailija ja mielipidevaikuttaja. Hän on kotimaisen kirjallisuuden merkittävimpiä hahmoja, jonka esikoisnovellikokoelma Noidanlukko ilmestyi 1959. Hänen tuotantonsa käsittää novellien lisäksi runoja, romaaneja, muistelmaromaaneja, esseitä ja kuunnelmia.

Eeva Kilven esikoisrunokokoelmaEeva Kilven ensimmäinen runokokoelma Laulu rakkaudesta ja muita runoja ilmestyi vuonna 1972. Se sisältää lukuisia usein siteerattuja ikisuosikkeja. Laulu rakkaudesta ja muita runoja käsittelee aiheita, jotka kulkevat läpi kirjailijan tuotannon: naiseus, rakkaus, taiteilijuus, rauha, luonto, yksinäisyys. Raskas ja keveä, arkinen ja ajaton punoutuvat yhteen unohtumattomina säkeinä:Nukkumaan käydessä ajattelen:Huomenna minä lämmitän saunan,pidän itseäni hyvänä,kävelytän, uitan, pesen,kutsun itseni iltateelle,puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,kehun: Sinä pieni urhea nainen,minä luotan sinuun. Eeva Kilpi on rakastettu kirjailija ja mielipidevaikuttaja. Hän on kotimaisen kirjallisuuden merkittävimpiä hahmoja, jonka esikoisnovellikokoelma Noidanlukko ilmestyi 1959. Hänen tuotantonsa käsittää novellien lisäksi runoja, romaaneja, muistelmaromaaneja, esseitä ja kuunnelmia.

Rakastetun runoilijan tuokiokuvia neljän vuosikymmenen varreltaMiten osaa olla vanha, kun on vastikään oppinut olemaan nuori? Elämää kaikki päivät sisältää Eeva Kilven päiväkirjamerkintöjä 80-luvulta 2000-luvulle. ”On tajuttava arkikielen kauneus”, kirjailija muistuttaa itseään, ja merkitsee havaintojaan väsymättä muistiin. Hän tarkastelee sukupolvien välisiä suhteita, ikääntymistä ja aikaa, kaipuuta ja yksinäisyyttä, luovuutta ja muistamista - tärkeimpiä teemojaan rauhanaatetta ja luonnonsuojelua koskaan unohtamatta: ”Joka päivä yksi teko luonnon puolesta.” Runoilija kohtaa pelottomasti muuttuvan maailman ja käy sen kanssa yhä uudelleen vuoropuheluun:”Et ole yksin, et ole yksin”, laulavat linnut yön hiljaisuudessa, ja ainoastaan niiltä minä haluan ottaa tämän vakuutuksen vastaanEeva Kilpi (s. 1928) on Espoossa asuva kirjailija ja runoilija. Hänen runsaasti käännettyyn tuotantoonsa kuuluu mm. romaaneja, novelli- ja runokokoelmia ja omaelämäkerrallinen trilogia. Yksi Kilven tunnetuimpia teoksia on Elämä edestakaisin (1964), jossa hän tarkastelee evakkoutta. Evakkokarjalaisuuden lisäksi Kilpi on tunnettu myös ihmissuhde- ja luontoaiheistaan. Hän on näyttänyt suuntaa seksuaalisuuden ja vanhenemisen kuvaajana. Hänet on palkittu monipuolisesta ja yhteiskunnallisesta tuotannostaan mm. SKS:n palkinnolla ja Pro Carelia -kunniamerkillä.

Rakastetun runoilijan runot vuosilta 1972-2000Sinun kanssasi, rakkaani, / vuodet menevät liian nopeasti. / Se on ainoa mistä sinua syytän. / Ne tuhat vuotta jotka olemme olleet yhdessä / ovat kuin yksi varastettu iltapäivä / ja jokainen varastettu iltapäivä / kuin tuhatsata ajastaikaa. Minä olen jo monta kertaa herännyt vanhana, yhtäkkiä. Eeva Kilpi kirjoittaa omalla sydämeenkäyvällä tavallaan monista elämänalueista, ennen kaikkea lämpimästä luontosuhteestaan ja lähimpien ihmisten merkityksestä. Kokoelma sisältää rakastetun runoilijan tuotannon vuosilta 1972-2000.

Rakastetun runoilijan esseekokoelma. Ihmisen äänessä Eeva Kilpi tuo oman sielunmaisemansa pelottomasti näkyville. Ihmisen ääni oli WSOY:n kirjasarja, jossa ajan maineikkaat kirjailijat kuvasivat työtään ja elämäänsä. Kilven vuonna 1976 julkaistu teos on sarjan rehellisimpiä: kirjailija kuvaa siinä masentuneisuuttaan, yksinäisyyttään ja häviämisen tunnettaan hyytävän lakonisesti. Ihmisen ääntä kirjoittaessaan Kilpi oli 48-vuotias vanha sielu. ”Tunnustuksellista tekstiä on vaikea kirjoittaa olematta avoimesti itsekeskeinen.” Eeva Kilpi (s. 1928) on Espoossa asuva kirjailija ja runoilija. Hänen runsaasti käännettyyn tuotantoonsa kuuluu mm. romaaneja, novelli- ja runokokoelmia ja omaelämäkerrallinen trilogia. Yksi Kilven tunnetuimpia teoksia on Elämä edestakaisin (1964), jossa hän tarkastelee evakkoutta. Evakkokarjalaisuuden lisäksi Kilpi on tunnettu myös ihmissuhde- ja luontoaiheistaan. Hän on näyttänyt suuntaa seksuaalisuuden ja vanhenemisen kuvaajana. Hänet on palkittu monipuolisesta ja yhteiskunnallisesta tuotannostaan mm. SKS:n palkinnolla ja Pro Carelia -kunniamerkillä.

Talvisodan aika on vilpitön ja valppaasti hahmotettu kaunokirjallinen dokumentti. Tulee sota. Näin sanoo isä eräänä aamuna Hiitolassa, Raivattalan kylässä. Ja nuori tyttö joka kuuntelee, heristää korviaan. Hän kertoo meille, mitä tapahtui syksystä 1939 kevääseen 1940 tässä perheessä, suvussa, Karjalassa, Suomessa. Talvisodan aika antaa elävän kuvan kotirintamasta, ajan hengityksestä, hengestä. Palkittu sota-ajan lapsuudenkuvaus on muistelmaromaanisarjan ensimmäinen osa, ja se julkaistiin vuonna 1989. Rakastetun sarjan muut osat ovat Välirauha, ikävöinnin aika (1990) ja Jatkosodan aika (1993). Eeva Kilven (s. 1928) teoksia on käännetty lukuisille kielille. Hän on saanut kolmesti Valtion kirjallisuuspalkinnon ja vuonna 1974 hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali.

Tähdet ovat alkaneet näkyä - Eeva Kilven muistikirjat sisältää kolme aikaisemmin ilmestynyttä muistikirjaa. Eilen, viime yönä, kun katselin tähtitaivasta – tähdet ovat alkaneet näkyä taas kesän jälkeen, onhan elokuu, ja täällä metsän tummuuden yllä, ne näkyvät loistavina, tosin iso kasvavan puolikuun mollukka hieman himmensi niitä – kun katselin tähtiä tunsin selvästi että me ihmiset, kaikki oleva, olemme samaa ainetta kuin tähdet ja maailmankaikkeus, avaruustomua ja valoa, etten sanoisi avaruusromua. Sinisessä muistikirjassa on rakastetun kirjailijan päiväkirjamerkintöjä kahdenkymmenen vuoden ajalta, aamun ensimmäisiä ja niitä, jotka valvottavat öisin. Punaisen muistikirjan merkinnät ovat kesältä 2014, jonka hän vietti yksinolosta ja luonnonrauhasta nauttien rakkaalla mökillään. Valkoinen muistikirja sisältää Eeva Kilven pohdintoja loppuvuodelta 1999. Kirjoitustyön lomassa hän pohtii suhteita läheisiinsä, rakkautta, sodan perintöä, iän tuomia rasitteita ja päivänpolitiikkaakin. Eeva Kilpi (s. 1928) on Espoossa asuva kirjailija ja runoilija. Hänen runsaasti käännettyyn tuotantoonsa kuuluu mm. romaaneja, novelli-ja runokokoelmia ja omaelämäkerrallinen trilogia. Yksi Kilven tunnetuimpia teoksia on Elämä edestakaisin (1964), jossa hän tarkastelee evakkoutta. Evakkokarjalaisuuden lisäksi Kilpi on tunnettu myös ihmissuhde- ja luontoaiheistaan. Hän on näyttänyt suuntaa seksuaalisuuden ja vanhenemisen kuvaajana. Hänet on palkittu monipuolisesta ja yhteiskunnallisesta tuotannostaan mm. SKS:n palkinnolla ja Pro Carelia -kunniamerkillä.

Rakkauteen suostuminen tarkoittaa menetyksen hyväksymistä. Sininen ja Punainen muistikirja sulattivat Eeva Kilven ihailijoiden sydämet ja tavoittivat aivan uusia lukijasukupolvia. Valkoisen muistikirja sisältää Eeva Kilven ennen julkaisemattomia päiväkirjamerkintöjä viime vuosituhannen viimeisiltä kuukausilta. Väsynyt ei jaksa rukoilla. Hän on pelkkää rukousta. Eeva Kilpi on tallentanut Valkoiseen muistikirjaan niin ilontäyteiset kuin vaikeatkin hetket. Se on syvästi tuntevan runoilijan keskittynyttä pohdintaa ihmisyydestä ja ihmisen paikasta, ajan rajallisuudesta ja ikuisuudesta. Eeva Kilpi (s. 1928) on Espoossa asuva kirjailija ja runoilija. Hänen runsaasti käännettyyn tuotantoonsa kuuluu mm. romaaneja, novelli- ja runokokoelmia ja omaelämäkerrallinen trilogia. Yksi Kilven tunnetuimpia teoksia on Elämä edestakaisin (1964), jossa hän tarkastelee evakkoutta. Evakkokarjalaisuuden lisäksi Kilpi on tunnettu myös ihmissuhde- ja luontoaiheistaan, ja hän on näyttänyt suuntaa seksuaalisuuden ja vanhenemisen kuvaajana. Hänet on palkittu monipuolisesta ja yhteiskunnallisesta tuotannostaan mm. SKS:n palkinnolla ja Pro Carelia -kunniamerkillä.

Rakastetun runoilijan muistiinpanoja luonnosta ja elossa olemisesta. Punainen muistikirja sisältää Eeva Kilven ennen julkaisemattomia päiväkirjamerkintöjä rakkaalta kesäpaikaltaan.” Ei minulla täällä ole ainoastaan luonto, on myös taivas, koko taivaan avaruus, valtavuus, koko olevaisuus!” Lukija kulkee runoilijan matkassa läpi toisiinsa sulautuvien kesäisten päivien, sateiden odotuksen, luonnon ihmeiden. Piilopirtin rauhassa pidetään loitolla maailman kauhuja lintujen, peurojen, lepakoiden ja perhosten seurassa. Kilpi taltioi olemisen lumon hellästi ja aistivoimaisesti. Hänen tapansa katsoa ikääntymistä suoraan tekee vaikutuksen ja lohduttaa. Kuten Kilpi kirjoittaa peuran kohtaamisesta: "ihailen vain, kiitollisin mielin", samaa kiitollisuutta lukija tuntee Punaisen muistikirjan parissa. Eeva Kilpi (s. 1928) on Espoossa asuva kirjailija ja runoilija. Hänen runsaasti käännettyyn tuotantoonsa kuuluu mm. romaaneja, novelli-ja runokokoelmia ja omaelämäkerrallinen trilogia. Yksi Kilven tunnetuimpia teoksia on Elämä edestakaisin (1964), jossa hän tarkastelee evakkoutta. Evakkokarjalaisuuden lisäksi Kilpi on tunnettu myös ihmissuhde- ja luontoaiheistaan. Hän on näyttänyt suuntaa seksuaalisuuden ja vanhenemisen kuvaajana. Hänet on palkittu monipuolisesta ja yhteiskunnallisesta tuotannostaan mm. SKS:n palkinnolla ja Pro Carelia -kunniamerkillä.

Sisältää teokset Kesä ja keski-ikäinen nainen (1970), Tamara (1972) ja Naisen päiväkirja (1978)Novellikokoelmassa Kesä ja keski-ikäinen nainen eronnut Id-Mari lähtee viettämään kesää yksin mökille ja saa odottamattoman vieraan. Teoksessa on myös esimakua romaanista Tamara, jonka seksuaalisesti aktiivinen päähenkilö ja eroottiset fantasiat aiheuttivat aikanaan kohua ja nostivat teoksen suomalaisten rakkausromaanien klassikoksi. Naisen päiväkirjaa ei alun perin kirjoitettu julkaistavaksi vaan se syntyi spontaanisti arjessa, ihmissuhteiden ja kirjailijan työn kipeydestä. Eeva Kilven (s. 1928) kirjoja rakastetaan ja luetaan yhä uudelleen. Kilpi kirjoittaa avoimesti inhimillisistä ja koskettavista aiheista: yksinäisyydestä ja kaipuusta toisen luo, naisena ja äitinä olemisesta. Hän on tunnettu myös luonnon ja eläinten väsymättömänä puolustajana.

”Mutta joka tapauksessa elämä on fantastinen ilmiö.” Naisen päiväkirja on avoin kuvaus keski-ikäistyvän kirjailijan elämästä keväästä syksyyn, kirjoittamisesta, luovuuden ja alakulon kuluttavasta vaihtelusta. Naisen päiväkirja julkaistiin vuonna 1978. Sitä ei kirjoitettu julkaistavaksi, vaan se syntyi kirjailijan keskustelusta oman sisimpänsä kanssa, vastoinkäymisistä arjessa, työssä ja ihmissuhteissa. Ajatus henkilökohtaisen kirjoittamisen merkityksellisyydestä on päiväkirjassa keskeinen. Eeva Kilpi tuo oman sielunmaisemansa pelottomasti näkyville päiväkirjamerkinnöissä, jotka heijastelevat äitiyden monimutkaisuutta, rakkauden ja läheisen ihmisen kaipuuta, yksinäisyyttä. Naisen päiväkirja kysyy, mistä minuutemme muodostuu ja mikä toisten ihmisten merkitys sille on. Eeva Kilpi (s. 1928) on rakastettu kirjailija, mielipidevaikuttaja ja kotimaisen kirjallisuuden merkittävimpiä hahmoja, jonka teoksia on käännetty lukuisille kielille. Eeva Kilven esikoisteos, novellikokoelma Noidanlukko ilmestyi 1959. Hänen tuotantonsa käsittää novellien lisäksi runoja, romaaneja, muistelmaromaaneja, esseitä ja kuunnelmia. Kilpi on saanut kolmesti Valtion kirjallisuuspalkinnon, ja vuonna 1974 hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali.

Kertomus lapsuudesta. "Varhaisimmat muistot, ne aistimukset ja mielikuvat jotka ovat säilyneet kauimmin, läpi elämän, herättävät myös kunnioitusta. Niihin tuntuu sisältyvän jotain ratkaisevaa ja vaikkeivät ne koskaan täysin selitykään, niiden kokoonkerimisellä tuntuu olevan erityistä merkitystä vanhana." Muistelmaromaanissaan Eeva Kilpi seuraa lapsuuttaan Hiitolan Raivattalan kylässä talvisotaan saakka, jolloin hän oli 11-vuotias. Muistot ulottuvat hänen elämäänsä halkovan rajan ylikin epilogiksi 60 vuotta myöhemmin. Mennyt maailma aukeaa eläväksi ja vaikuttavaksi kokonaisuudeksi, josta paikoin näkee pienimmätkin yksityiskohdat. Rajattomuuden aika ilmestyi alun perin 2001. Eeva Kilpi on rakastettu kirjailija ja mielipidevaikuttaja. Hän on kotimaisen kirjallisuuden merkittävimpiä hahmoja, jonka esikoisnovellikokoelma Noidanlukko ilmestyi 1959. Hänen tuotantonsa käsittää novellien lisäksi runoja, romaaneja, muistelmaromaaneja, esseitä ja kuunnelmia.

Rakastetun muistelmaromaanisarjan kolmas osa. Talvisodasta alkanut muistelmaromaanisarja siirtyy välirauhan tyvenestä jatkosodan suurten myrskyjen ja muutosten aikaan. Eeva Kilpi kertoo satuttavasti, millaista oli kasvaa lapsesta nuoreksi naiseksi elämän evakkoteillä, alituisten jäähyväisten ilmapiirissä. Jatkosodan aika ilmestyi alun perin 1993. Sarjan edelliset osat ovat Talvisodan aika (1989) jaVälirauha, ikävöinnin aika (1990). Eeva Kilven (s. 1928) teoksia on käännetty lukuisille kielille. Hän on saanut kolmesti Valtion kirjallisuuspalkinnon ja vuonna 1974 hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali.

Rehellisen ja tarkan puolidokumentin toinen osa. Talvisodan ajasta tuttu nuori tyttö on nyt neitoutensa kynnyksellä. Rauha heittää perheen lopullisesti maailman turuille - tytön osana on kodittomuus. Kannas on jäänyt muistoihin, oppikouluun on mentävä vieraalle paikkakunnalle. Toverit ovat kaikki uusia, uusia myös opettajat ja outo on kodiksi tehty kortteeritalo. Ilmassa on suurten tapahtumien ennakoiva humina. Kuinka kaikesta oikein selvitäänkään? Eeva Kilven muistelmaromaanisarjan toisessa osassa isänmaan kohtalot lomittuvat nuoren tytön elämänvaiheisiin. Teos on julkaistu alun perin 1990. Rakastetun sarjan muut osat ovat Talvisodan aika (1989) ja Jatkosodan aika (1993). Eeva Kilven (s. 1928) teoksia on käännetty lukuisille kielille. Hän on saanut kolmesti Valtion kirjallisuuspalkinnon ja vuonna 1974 hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali.

Anna Maria viettää kesäänsä metsämökissä vanhan koiransa kanssa. Syksyllä hän jättää idyllin lopullisesti ja siirtyy ulkomaille. Yksinäisten vuosien jälkeen Anna Maria on päätynyt valitsemaan läheisen suhteen mieheen, jonka rinnalla häntä odottaa uusi elämä uudessa ympäristössä. Melkein seikkailu. Tämä kesä on viimeinen myös vanhalle uskolliselle koiralle, Anna Marian vakituiselle seuralaiselle. Romaani kuohuu maiseman värejä ja vivahteita, elämyksiä ja tunnetta. Häätanhu ilmestyi ensimmäisen kerran 1973 ja sen itsenäinen jatko-osa Unta vain 2007.

Anna Maria on palannut Kanadasta metsämökilleen kesänviettoon. Hän on 78-vuotias ja taitekohdassa: palatako takaisin aviomiehensä Ronin luo vai jäädä Suomeen? Hän tekee tiliä itseään nuorempaan rakastajaansa Jussiin, jonka kanssa tarkasti salattu, eroottisesti vahva suhde on kestänyt jo kolmekymmentä vuotta. Luonto ja sen kunnioittaminen, rakkaus ja erotiikka, mennyt ja tuleva käyvät leikkiä Anna Marian mielessä. Eeva Kilpi kuvaa rohkeasti Anna Marian naiseutta ja ravistelee käsityksiä ikääntyneiden rakkaudesta ja erotiikasta. Unta vain ilmestyi alun perin 2007. Se on vuonna 1973 ilmestyneen Häätanhun jälkinäytös Suomen suvessa, täynnä muistoja ja kesäöisiä unelmia, mutta myös havaintoja vanhuudesta.

Animaliassa Eeva Kilpi pohtii ihmisen ja eläinten välisiä suhteita. Runoissa käsitellään luonnonsuojelun lisäksi rakkautta, vanhenemista ja perhesuhteita. Animalia on suorapuheinen, tinkimättömän rehellinen puheenvuoro luonnon, eläinten ja ihmisten puolesta. Keskeisimmäksi nousee ihmisen kauhu ja häpeä omista teoistaan. Kokoelma julkaistiin vuonna 1987, ja vaikka yhteiskunnallisen runouden vuosikymmen oli jo takana, Kilpi kirjoitti rohkeasti kantaaottavaa tekstiä. Animaliassa Kilpi osoittaa ihmiselle hänen paikkansa osana luontoa ja asettaa hänet vastuuseen luonnon tuhoamisesta sekä eläinten alistamisesta. Kilven eläytyvä kiintymys luontoon kasvaa runoissa kokonaisvaltaiseksi luontokokemukseksi.

Rakastetun kirjailijan päiväkirjamerkintöjä 20 vuoden ajalta. Riipaisevan kaunis teos on täydellinen lahjakirja. Elämä on jännitystila. Onni on unelma siitä että se jännitys edes ajoittain hellittäisi. Pojantytär antaa jouluna 1999 mummolle sinisen muistikirjan, jonka hän on itse sitonut. Eeva kirjoittaa muistikirjaan ajatuksiaan, päiväkirjamerkintöjä, aforismin kaltaisia oivalluksia. Sinisen muistikirjan sivut täyttyvät olemassaoloa, rakkautta, luontoa, vanhuutta ja yksinäisyyttä koskevista pohdinnoista. "Hienoja runoja ja aforismeja, niin ajattomia, elämänmakuisia ja kauniita." Anneli Airola / Kirjojen kuisketta

"Eikä kukaan tiedä, että tähystäjä on talvisodan aikainen pikkutyttö, vanhentumaton, jolle yhä tapahtuu mullistavia asioita, jonka maailma yhä järkkyy." Eeva Kilven päiväkirjamerkinnöissä 27 vuotta kiertyy 12 kuukaudeksi. Jokapäiväiset havainnot ja huolet, unet, kuvitelmat ja muistot kerätään yhteen. Koti on siivottava – kuolemaa varten. Päiväkirja täyttyy vanhenemisen ja yksinäisyyden riipaisuista mutta myös kiitollisuuden tunteista ja ilon läikähdyksistä. Ikävöinnin kipu kohdistuu milloin rajan taakse jääneeseen kotiseutuun ja äidin sanoihin, milloin kaikonneisiin rakkauksiin tai kuurupiilostaan pilkistävään nuoruuteen. Humoristiset huomiot ja eroottiset unet johdattelevat herkän tähystäjän sieluun. Kuolinsiivous – vanhenemisen filosofinen vuosikalenteri – on vangitseva kokoelma aforismeja, runoja ja arkisia mietteitä vuosilta 1984–2011.

Kirkasmietteinen, voimakastunteinen romaani 78-vuotiaasta Anna Mariasta, joka pohtii mökillä elämäntilannettaan, rakkautta, vanhuutta ja luontoa. Takakansi Anna Maria on 78-vuotias, mutta hän on hillittömästi rakastunut. Hän on palannut Kanadasta metsämökilleen Suomeen pohtimaan elämäntilannettaan. Unta vain on vuonna 1973 ilmestyneen Häätanhun jälkinäytös Suomen suvessa, täynnä muistoja ja kesäöisiä unelmia, mutta myös havaintoja vanhuudesta. Arvosteluotteita ”Vanhan naisen yksinäisen mökkikesän kuvaus on täynnä hienoa havainnointi ja pohdintaa, ja myös rajojen etsimistä: Kuka minä nyt olen? Mihin minusta vielä on?” Kotiliesi Ennakkotieto Havaintoja silmillä ja sydämellä Eeva Kilven romaani Häätanhu (1973) kertoo Anna Mariasta, joka viettää viimeistä kesäänsä metsämökillä. Syksyllä edessä on muutto ulkomaille yhdessä miehen kanssa, jonka rinnalla häntä odottaa uusi elämä uudessa ympäristössä. Unta vain on Häätanhun jälkinäytös, jossa 78-vuotias Anna Maria palaa Kanadasta kotimaahan pohtimaan elämäntilannettaan. Mökillä, luonnon keskellä, ajatukset täyttävät hiljaisuuden. Nuoruuden ja keski-iän kiire on kaikonnut, mutta kaikki koettu on muistoissa mukana: lapsuuden Karjala, sukulaiset, lapset, lapsenlapset – sekä miehet. Elämisen, tahtomisen ja valitsemisen illansuussa rakkaus sykkii vielä Anna Mariassa voimakkaana. Vuosikymmeniä kestänyt salainen suhde palaa roihuavalla liekillä, mutta voiko hän irrottautua aviomiehestään. Anna Maria miettii myös ikääntymistä, lopullisen riisuuntumisen aikaa. ”Hän tunsi olonsa autuaaksi, ansaitsemattomaksi, murheelliseksi, yltäkylläiseksi ja neuvottomaksi. Eikö sellainen mielentila olekin juuri sopiva vanhalle.” Yksinäisyydessä Anna Maria ei ehkä saavuta seesteisyyden tilaa, mutta hänelle kirkastuu moni asia ihmisyydestä ja luonnosta, joka on koko kesän hengittänyt hänen rinnallaan samaan tahtiin. Unta vain tempaa lukijan Anna Marian intensiivisiin mietteisiin, tuntemaan ja kokemaan hänen kanssaan. Eeva Kilven havainnoissa on sekä vanhuuden viisautta että nuoruuden kirkasta ihmettelyä, ja hänen lauseensa helisee kuin kannel. Samaan aikaan Unta vain on myös ylistyslaulu Suomen kesän ja luonnon ihanuudelle.