Eeva Korpi-Hyövälti

Helteinen kesäpäivän hetki Kannaksella, tytöt uimassa, kuivattelemassa lempikalliollaan. Huolettomuuden yllä on kuitenkin lähestyvän sodan langettama varjo.” Isä sanoi, jot tullooko täst sota.” "Kukaan ei puhunut" on kolmen eri naisen äänellä kerrottu tarina sodasta, omien kotiseutujen menettämisestä ja uusista aluista. Evakkosiskokset Hilkka ja Lahja jättävät kotinsa, perhe asutetaan Ilmajoelle. Lempi-Maria, talonemäntä, ottaa heidät vastaan. Kannaksen Räisälään palataan välirauhan aikana korjaamaan sodan tuhoja ennen lopullista lähtöä ja luopumista. Kaiken keskellä usko tulevaan luo selviytymistahtoa. Kirja on myös tarina Korpi-Hyövältin isästä. Hänen sodanaikainen kohtalonsa jäi avoimeksi, koska kukaan silminnäkijä ei halunnut tapauksesta kertoa. Moni muukin kirjan tragedioista peittyy vaikenemisen alle, koska kukaan ei puhunut.

Torppari Mikki Mikinpojan puumerkki on M-kirjain ja pisteet sen päällä. Sillä hän sitoutuu tekemään torpparikontrahtiin kirjoitetut asiat. Erilaiset sopimukset velvoittavat Mikki Mikinpoikaa ja hänen perhettään, eikä mies itse voi määritellä oman elämänsä ääriviivoja. Torpparilla kaikki kiertyy tekemisen ympärille. Suoritetaan talon töitä, venytetään päivää ja tehdään omia torpan askareita kuun valossa, rakastetaan konkreettisella tavalla huolenpidon kautta. Kontrahti on kertomus Eeva Korpi-Hyövältin isoisän isästä. Se perustuu kirjailijan löytämiin oikeuden pöytäkirjoihin 1850-1870-luvuilta, Pöytäkirjoista ilmenee, miten monenkirjavista asioista oikeutta käytiin. Näiden dokumenttien ja kirkonkirjoista löydettyjen tiedonjyvien ympärille Korpi-Hyövälti on rakentanut tarinan suurten nälkävuosien ajasta ja sen ajan ihmisistä. Kontrahti on seinäjokisen Eeva Korpi-Hyövältin esikoisromaani. Kirjailija asuu lähellä Kontrahdin tapahtumapaikkoja ja kirjan kulttuurimaisemaa. Korpi-Hyövälti on väitöskirjan tehnyt lääkäri, nykyisin eläkkeellä.