Eeva Maria al-Khazaali

"Ääriviivani alkoivat kadota." DAKOTA on kirja Dakotasta. Kuka hän sitten on tai oli, sitä emme tiedä. Mutta DAKOTAssa äänessä olevalle minälle hän on ollut kaikki kaikessa. Näin taitaa olla vieläkin, vaikka täysimittaiseksi runoelmaksi kasvava vuodatus entisestä ystävästä ja esikuvasta pyrkiikin tilintekoon, välienselvittelyyn ja irtautumiseen. Ainakin Dakotasta saa kuvan valovoimaisena ja hurmaavana naisena. Hän näyttää purjehtineen läpi nuoruuden, halki maailman ja pahki elämän kuin olisi antamassa jatkuvaa näytöstä loistokkuudestaan alati ihailijoiksi tarjoutuville faneille. Jonkinlaiseksi yhteiskuntakriitikoksi ja aktivistiksi paljastuva Dakota on tiennyt oikeat sanat ja teot, laittanut tuulemaan, ollut tapahtuma itsessään, spektaakkeli. Vaan mitä hän onkaan jättänyt jälkeensä?" En näe häntä. Ei kadonneita näe."

"[...] kirjoittamisen häpeämätön teko." PAPERI, HAAVOJA on pakottamattomasti liikkuvaa runoa kirjallisesta elämästä. Lukemiset ja kirjoittamiset ovat mukana kaikessa, mitä tehdään tai käydään läpi. Tämän kirkas tiedostaminen ei tee näistä runoista epäsuoria tai etäännyttäviä: ne kulkevat vierellä ja soivat luissa. Kun kirjallisuuden vanha ja miehinen linnake saa tietää huutia, sanominen ei kapeudu. "Muistan jokaisesta sivusta/ jokaisen illan. [...]"

In the poetry collection That I Would Dream About It, the author travels through her own memories, the passing moments in time and thoughts of awakening beside her lover. This is the most private space she will ever be revealing to the world. This is her personal space she invites readers to examine. Empty spaces and light are her starting points when writing a poem. Her creative writing technique avoids addressing the intimate too rawly: instead of concrete issues about the feminist experience, she is writing in symbols and metaphors from a bodily register and rejoicing the more abstract concepts. She is obsessed with the idea of women writing history, making their own stories heard and thoughts read by those she loves and those she doesn't know yet. She is confessional, but names no-one in her works, pointing out singular events and thoughts to be relevant for the next decades or even centuries to come. In this book, Eeva Maria writes in both the aphoristic and the grandiose verse, leaving her work to be seen as minimalist yet again freely flowing, without limiting or imprisoning her creative talent to a specific form of poetry, varying from a one-verse poem to a liturgy-like ending of her book in question.

"Tuhatvuotinen historiapilvien hahmoissa, sinäherätit minut." ETTÄ NÄKISIN SIITÄ UNIA on taitavaa ja koskettavaa nykyrunoa minästä etsimässä rakkautta ja itseään. Se pystyy luontevaan yhdessäoloon sinän kanssa muttei kiellä välimatkan ja kokemuksen välillisyyden tuskaa. Samalla teos kykenee esittämään asiansa yhtä hyvin yksirivisin runoin kuin pakahduttavin monisivuisin vuodatuksin. ETTÄ NÄKISIN SIITÄ UNIA todistaakin yhtä lailla välineenhallinnasta ja vivahdeherkkyydestä. Niinpä sen onnistuu puhua sekä hyvin suoraan että kaiken sanomiset taustatekijät ja reunaehdot mukaan ottaen. Tokko suomalaisessa lyriikassa on koskaan ylletty yhtaikaa näin pakottomaan sydänäänten kuulosteluun ja näin pinnistämättömään ilmaisuedellytysten koetteluun." Sinä kirjoitat timantin sisällä."