Eeva Vänskän toinen runoteos Uumenet pohtii ihmisyyttä ja tiedon luonnetta. Uumenet kertoo matkasta alkumetsään, jossa minä-puhuja/tutkija kohtaa myyttisen henkilöissä ja maisemassa. Siinä keskeistä on eri lajisten olentojen yhteisö ja kokonaisuuksia hakeva eetos. Teos on moniaineksinen, eräänlainen havaintopäiväkirja. Teksti maalaa kuvan psyykestä, esittää katsauksen paradoksaaliseen ihmiseen järjen käyttäjänä ja maagisena olentona. katsokaas hylje on maan ja veden lapsi se osaa uida syvälle niin syvälle kuin tarvitaan ottaa kyytiin sopivat jotka osaavat poistua ruumiistaan asettua vossikan pehmeille penkeille uskaltavat lähteä matkaan ei mitenkään itsestään selvää sukeltaa haluta tutkia Kerääjänaisen maat