Eija Pihlajamäki

Niin kauan kun, runokokoelmassa mietitään elämän hetkellisyyttä ja palataan menneeseen. Hyvät muistot kannattelevat meitä yhä uudestaan. Luonto tekee kaikkensa, että huomaisimme ohikiitävät hetket. Peura tupsahtaa tielle, lemmikki käyttäytyy omituisesti vaistoten luonnon kaikkivoipaisuuden. Ikuisuuden läheisyys ja ajankulku herättävät ajatuksia muuttuneessa maailmassa. Päivän kauneus jättää auringonlaskussa viestin levosta, joka odottaa meitä. Elämä on täynnä mahdollisuuksia jokainen hetki on tehty sinulle avattavaksi

LUONTO LAHJANA avaa metsän ovea. Linnut ja eläimet hoitavat tehtäväänsä luonnon kiertokulussa vuorokauden ja vuodenaikojen mukaan. Kirjoittajan maalaamista kuvista tipahtelee totta ja tarua mielikuvituksen leijaillessa perhosena metsäpolulla. Nauti luonnosta lähelläsi, anna aikaa itselle ja lapsellesi. Kunnioita meitä lähestyviä asukkaita ja anna niiden elää elämäänsä.

Sanat ja turkoositaivaskaikuna kaartavatkauniit heijastusvanatvalona saartavatlempeä kuulausTaivas korkeallajärvi peilaa olevanvärin ja liikkeen allakuulen kaiun tulevansanat ja turkoositaivas

Eija Pihlajamäki kuvaa novellikokoelmassaan arjen sankareita vuosikymmenien varrelta miten he selviävät, isovanhemmuuden ihanuudesta, terveyspalveluiden loukusta, klassisesta miniäsuhteesta, terveysintoilusta, pitkästä parisuhteesta, lemmikin menetyksestä, työstä, harrastusten runsaudesta, läheisen kuolemasta? Mikä tarkoitus on enkelien ilmestymisellä ja unilla? Onko ikärasismia? Saako rauhassa vanheta? Heittääkö metoo varjoja? Novellit peilaavat eletyn elämän ja muuttuvan ajan välistä tasapainoilua ihmissuhteiden tarpeellisuutta ja oman tilan tarvetta.

Päivässä hetki tunnelmat kohdataan avoiminasairaus, kuolema, rakkaus, ystävät,ja luonnon rikkausniin lähellä meitä. Metsän ovi avautuu lohduttamaan,kuin ystävän käsi.

Kesän kasvienohikiitäväihanuuskukoistusseuraa vehreyttälehtien väriloistoa,äitimaan okratekee kuvajälkeäverkkokalvolle. Niin äkkiä syksy.