Runot tulevat omia teitään,yön pimeydessäaamun kajossa,kesän kiihkossa ja talven unisuudessalupaa kysymättä. Itkien, nauraen ja ilkkuen. Merta ikävä,meri minussalaineet tavoittavat mielen, ajatuksenkaukainen kohina kuuluuliikenteen rytmissäauringonlaskuissamilloin meren syliin kuivan maan kulkija