Eila Jantunen

Kirkon diakoniatyössä on käyty keskustelua diakoniatyön ja hoito- tai sosiaalialan työn rajapinnoista sekä diakoniatyöntekijän oman ammatillisen viitekehyksen tietoisesta käyttämisestä seurakunnan diakoniatyössä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan diakoniatyössä ja diakonisessa toiminnassa käytettyjä käsitteitä. Tekijät esittävät tarkennuksia jo käytössä oleville käsitteille ja etsivät uusia tapoja ilmaista diakoniatyön sisältöä. Tutkimuksen kohteena ovat myös diakoniatyöntekijöiden käsitykset ja kokemukset erilaisten asiantuntijuuksien hyödyntämisestä käytännön diakoniatyössä. Kirja on ajankohtainen puheenvuoro keskusteluun ammatillisesta diakoniatyöstä ja sitä kuvaavista käsitteistä. Tutkimus haastaa diakoniatyöntekijöitä, diakoniatyötä opiskelevia sekä diakoniasta kiinnostuneita tutkijoita diakoniatyön edelleen kehittämiseen, käsitteiden selkiyttämiseen ja innostavaan yhteiseen reflektointiin.

Tutkimus käsittelee masentuneiden vertaistukea, mitä ei ole aikaisemmin käsitelty suomalaisessa hoitotieteellisessä tutkimuksessa. Tutkimuksessa kehitetään substantiivinen eli aineistolähtöinen teoria masentuneiden henkilöiden vertaistuesta. Vertaistuen ydin on osalliseksi tuleminen. Osalliseksi tuleminen on luottamusta ja osallistavaa kanssakäymistä. Masentuneen kokemus on tutkimuksen mukaan sivullisena olemista, erillisyyden kokemista ja ihmissuhteissa sukkuloimista, mikä saa hakeutumaan vertaisten yhteyteen. Vertaistuen tuloksena on voimaantuminen, joka ilmenee tilan löytymisenä omille kokemuksille, luottamuksena omiin mahdollisuuksiin sekä kanssaeläjänä olemisena. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää vertaistuen kehittämisessä ja vertaistukea koskevan tiedon lisäämisessä. Tuotettua tietoa voidaan käyttää hoitohenkilökunnan perus- ja täydennyskoulutuksessa haluttaessa painottaa asiakasnäkökulmaa, yhteisöllisyyttä ja verkostojen vahvistamista masentuneiden hoitotyössä.