Eila Pohjonen

Tämä kirja on suoraa jatkoa ”JUNO” kirjaan, joka kertoo mummoni ja äitini elämästä. Molemmat kirjat ovat elettyä elämää. Tämän kirjan tapahtumat sijoittuvat1940-luvulta 2000-luvulle. Kirjan nimi ”Keisarinna ja Villavakkapoika” tulee kirjan kahden päähenkilön syntymästä. Keisarinna syntyi, keskosena keisarinleikkauksella sairaalassa. Villavakkapoika, myös keskonen, hoidettiin villavakassa uuninpankolla.

Tämä on Marin ja hänen perheensä tarina. Kirja kertoo hyväksikäytöstä ja siitä mitä se saa aikaan. Kannen kuvassa pääkallon sisältä tuleva käärme kuvaa sitä kuinka uhri ei pääse irti. Käärme on vielä kuoleman takaakin elävä ja voimallinen. Se luo mörköjä uniin ja vaikuttaa tiedostamattoman kautta uhrin elämään. Hänen ylitseen saa kävellä. Kirjailija on julkaissut aiemmin satukirjoja. Tämä on ensimmäinen aikuisille suunnattu teos.

Juno, elämä antoi ja otti on kirjailija Eila Pohjosen kirjoittaman sukutarinan ensimmäinen osa. Se pohjautuu tositapahtumiin ja kertoo orpotytöstä, jonka vanhemmat olivat tulleet Krimin sotaa pakoon Suomenlinnaan. Elettiin 1900-luvun alkua, jolloin orpolapset huutokaupattiin vuodeksi kerrallaan sille, joka suostui pienimmällä rahalla heitä elättämään. Onneksi Juno pääsi kasvatiksi pappilaan. Siellä hän sai olla, kunnes joutui naimisiin viulunopettajansa kanssa. Pian häiden jälkeen pappilan väki muutti Amerikkaan. Nuorikko tunsi itsensä yksinäisemmäksi kuin koskaan. Syntyi neljä lasta, joista ensimmäinen kuoli pienenä. Juno hoiti lapsia ja kotia, mies kulki omia teitään, kunnes häipyi kokonaan. Mutta Juno ei ollut yksin, hänellä oli pienet: Onni, Unto ja pikkuinen Marjatta. Unkarilainen temperamentti nosti päätään - hän kyllä pärjäisi sisullaan. Eila Pohjonen on ison perheen äiti ja saanut harjoitella elämänsä aikana paljon tarinankerrontaa. Häneltä on julkaistu aiemmin lastenkirjoja, novelleja, runoja ja romaani sekä artikkeleita eri lehdissä ja kokoelmissa.

Lastenkirjoja aiemmin julkaissut Eila Pohjonen kirjoittaa helppolukuisia, elämänmakuisia runoja. Runot ovat syntyneet iloista, suruista ja yllätyksistä, joita elämällä on ollut runsain määrin tarjolla. ElämäElä värikäs elämäsellainen josta voi kirjoittaa. Helppohan se on sanoa,ja kirjoittaa,Vaikeampi on elää.

Voiko siitä selvitä. Kun ainoana ajatuksena päässä on toive kuolemasta. Kun tyyny vetää puoleensa voimallisesti. Kun millään ei ole merkitystä. Kun voimat eivät riitä edes puhumiseen ja itku on ainoa joka tulee itsestään, ilman syytä. Paraneminen alkoi pienin askelin, niin pienin ettei sitä huomannut vuosiin. Ensimmäinen askel oli lääkärintodistus. Kyseessä oli siis syvä masennus, eikä laiskuus. Olin sairas. Sain luvan olla tekemättä yhtään mitään. Toivon tämän kirjan auttavan masentuneita ymmärtämään itseään ja läheisiä ymmärtämään että kyseessä on vakava sairaus joka voi kestää vuosia. Tämä kirja on selviytymistarina.

Punainen lankakerä pyörii ja virittää lukijan vanhan ajan joulutunnelmaan. Eila Pohjosen jouluisia satuja ja runoja värittävät Annemari Lehtosen ihastuttavat akvarellit.

Soliseva satulähde pulppuaa satuolentoja: tutustut kuninkaallisiin mutta myös tietokonetonttuun, peikkoon, Pupu Pompotukseen, Matias-hiireen ja jääräpäiseen Palomanian pormestariin. Mitä tapahtuu, kun Ahkerilan kaupunkiin laaditaan kalenteri, johon otetaan lisää viikonpäiviä? "Koko viisasten neuvosto nousi hurraamaan. Innokkaimmat jo miettivät uusille päiville nimiä. Maanantain jälkeen tulisi tiistai, sitten monstai, rautai ja hiistai. Keskiviikon tilalle tulisi ahkerustai, sitten torstai, perjantai, lauantai, kerstai ja puutai. Sunnuntai päätettiin jättää kokonaan pois, sehän oli turha päivä..." Entä miten Aarnimaa pelastuu, kun Kalliovuorten peikot hyökkäävät? Kolmasluokkalaiset lukevat sadut jo sujuvasti itse, mutta pienemmätkin lapset viihtyvät Solisevan satulähteen äärellä. Soliseva satulähde on Eila Pohjosen kolmas lastenkirja. Annemari Lehtosen raikkaissa värikuvissa riittää tutkittavaa ja ihasteltavaa.

Kirjastokeijun urotyö ja muita keijusatuja on satutäti Eila Pohjosen toinen lastenkirja. Kirja sopii aikuisen lukemana nuoremmillekin lapsille, mutta kolmasluokkalaiset selviävät jo tekstistä itse. Tiina Ilolan luoma kuvitus on täynnä tunnelmia, värileikkiä ja yksityiskohtia. Eila Pohjonen vie lukijansa iki-ihanaan keijujen maailmaan. Keijuja on kaikenlaisia: kirjastokeiju, saunakeiju, tulikeiju, runokeiju, musiikkikeiju, kinkkukeiju - kaikki keveitä ja siivekkäitä, mutta erilaisia valloittavia persoonia. Divarikeiju kunnostautuu kassanvartijana, mutta mitä tekee jakoavainta heiluttava autokeiju?- Kirjasto aiotaan lakkauttaa, sanoo kirjastotäti ja lysähtää tuolilleen ison kirjapinon taakse. Annikki kulkee murheellisena hyllyrivien välissä. Äkkiä hän valpastuu. Hän huomaa kirjastokeijun unelmoivat silmät, jotka tarkkailevat häntä suurten pyöreitten silmälasien läpi. Keiju on letittänyt oljenkeltaiset hiuksensa kahdeksi rinkeliksi korvalliselle. Jaloissaan sillä on valkeasta koivuntuohesta näperretyt virsut. Ne suhisevat hiljaa, kun se istuu ja heiluttelee jalkojaan hyllynreunalla.