Elämän pelikenttä kertoo värikkäästi kansan kielellä 1970-80-90-lukujen vientirakentajan elämästä eri maissa. Olosuhteet olivat usein rankkoja, arabimaissa lämpötila saattoi kohota jopa 40-50 asteeseen. Taustalla kuului minareeteista rukouskutsu, käärmeet, skorpionit ja hiekkamyrskyt olivat arkea, ja vääräuskoisena rakentaja oli muslimimaissa lähes lainsuojaton. Neuvostoliitossa rakentaja oli kuin sheikki taskut täynnä ruplia, balalaikka soi, samppanja virtasi ja kauniita naisia riitti. Kun valta Venäjällä vaihtui, hämärämiehistä tuli jumalia ja rakentajan ruplarikkaus oli muisto vain. Kirjan tarina alkaa ennen talvisotaa ja päättyy 2000-luvulle.