Eine Joutsijoki

Nainen avasi oven ja katsoi huonetta. Se näytti erilaiselta. Mikä oli muuttunut? - kaikki, ei mikään vai nainen itse. Eine Joutsijoen kuudes runokokoelma kuljettaa lukijaansa arjessa, joka näennäisesti virtaa omaa uomaansa. Mutta kurkistus pinnan alle voi muuttaa kaiken.

Pieni susi -lastenkirjan tekijältä sympaattinen ja liikuttava, piirroksilla kuvitettu tarina. Pieni pallo pyöri maailmankaikkeudessa. Suomi-nimisessä maassa oli kevät. Yhtenä aamuna yksinäinen karhunpoika heräsi märässä pesässään. Samaan aikaan kankaita kutova nainen keitti aamukahvia tuvassaan. Nälkäinen orpokarhu lähti syötävää etsimään. Kun Kankuri löysi pelloltaan elävän karhun, Ihmisolento ja karhuolento katsoivat toisiaan ja ymmärsivät ystävyyden arvon. Karhu ja kankaankutoja elivät yhteisen kesän. Siihen mahtui niin pannukakkujuhlia kuin rosvojakin. Kaikista eniten ystävykset pitivät tanssimisesta.

Nainen menee metsään, tekee havumajan ja asettuu siihen asumaan. Yhden talven metsäläisyys on matka suomalaisen ihmisen menneisyyteen ja samalla yhden ihmisen sisimpään. Metsän rauhalla ja hiljaisuudella on ankarat vaatimuksensa; kun uudisasukas ei osaa metsästää eikä kalastaa, hänen on haettava ruoka salaa omasta jääkaapistaan. Päivät kuluvat. Maja pysyy piilossa, vain susi ja hevonen löytävät sen. - Onko nainen pakolainen vai löytöretkeilijä? Ihminen kysyy, metsä vastaa.