Elias Lönnrot

Elias Lönnrotin teoksessa käsitellään kalevalaista aihepiiriä. Lönnrotin elämäntyö kaareutuu ensimmäisestä matkaraportista vuodelta 1828 aina eläkevuosina julkaistuun Venäjän Karjalan kuvaukseen vuodelta 1880. Kalevalan synty esiasteineen saa selityksensä matkakirjeistä ja vuonna 1835 ilmestyneestä ensimmäisestä Kalevala-versiosta. Kantelettaren esipuhe oli tärkeä runousopillinen kannanotto 1840: sen tukena on näytteitä Lönnrotin omista runoruotsinnoksista. Vuoden 1849 tuttua Kalevala-painosta valaisevat sen muokkaamisesta kertovat lehtiartikkelit. Matkoillaan Lönnrot kiinnitti huomiota kansan elintapoihin ja kirjoitti muistiin kuulemiaan tarinoita. Näistä päiväkirjamerkinnöistä sekä lehdissä ilmestyneistä yleisesityksistä ja ulkomaalaisille lähetetyistä kirjeistä julkaistaan näytteitä. Viimeisistä kansanrunoaiheisista julkaisuista kertovat Suomen kansan loitsurunojen esipuhe (1880) ja inkeriläinen runo Turo, kuun ja auringon pelastaja (1881). Viidenteen osaan sisältyvät laajat kommentit sekä sanahakemisto, yhdistelmä kaikkien osien henkilö- ja asiahakemistoista sekä kronologinen luettelo Lönnrotin koko tuotannosta.

Tunnetun venäläisen kirjailijan ja Kalevalan tutkijan venäjännös monineen selityksineen.

Upea A4-kokoinen juhlapainos Lönnrotin suomalaisten muinaisrunojen pohjalta kokoamasta Uudesta Kalevalasta. Modernista grafiikkakuvituksesta vastaa taiteilija Jukka Salminen. Töistään paljon tunnustusta saanut Salminen on toiminut mm. taideteollisen korkeakoulun ja Helsingin yliopiston luennoitsijana sekä Turun päivälehden ja Demarin taidekriitikkona. Hän on myös suunnitellut Kalevala-aiheisia koruja.

1.painos. Suojapaperillinen editio.

Yli viisisataa Lönnrotin kirjettä, jotka kertovat itsetuntoisesta ja huumorintajuisesta miehestä, tavoitteestaan tietoisesta tutkijasta, eläväisestä ihmisestä, kurinalaisesta kulttuurivaikuttajasta ja vastuunkantajasta.

Elias Lönnrot oli ensimmäisiä oppineita, jotka kykenivät käyttämään tasaveroisesti suomen ja ruotsin kieltä. Lukijaa ajatellen hän vaihtoi myös tyyliä: ruotsinkieliselle sivistyneistölle hän käänsi suomalaista kansanrunoutta ja kohdisti tieteelliset ja poleemiset artikkelinsa, suomenkielisille talonpojille hän tiedotti Oulun Wiikko-Sanomien ja Maamiehen Ystävän palstoilla yleistajuisista asioista. Hänen oma Mehiläisensä oli ensimmäinen suomenkielinen aikakauslehti. Se ilmestyi 1836 - 37 ja 1839 - 40. Suomessa vallitsi 1830-luvulla todellinen puute suomenkielisestä peruskirjallisuudesta ja oppikirjoista. Lönnrot pyrki osaltaan valistamaan kansaa lehtensä avulla, joka käsitteli yleistajuisesti kiinnostavia aiheita. Sen sisältönä olivat kansanrunot, opettavat kirjoitelmat, arvoitukset ja sadut, pohtipa Lönnrot runousoppia, alkeismatematiikkaa, ilmansuuntia, suomen kieltä, maantietoa, lääketiedettä ja historiaakin. Kerran kuussa ilmestyi myös historialiite: vuonna 1836 - 37 Muistelmia ihmisen elosta kaikkina aikoina, 1839 Suomen historia ja 1840 Venäjän historia. Valittujen teosten toisena osana julkaistaan Mehiläinen näköislaitoksena siten, että kommenteissa viitataan taustatietoihin, avustajiin ja ajan tapahtumiin sekä historialiitteinä ilmestyneisiin osiin (Raija Majamaa). Lisäksi julkaistaan yksityiskohtainen sanaluettelo (Matti Punttila), joka on poimittu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa. Tarkan asiahakemiston avulla löytyvät eri numeroissa käsitellyt aiheet sekä viittaukset Kalevalan ja Kantelettaren runoihin (Terttu Kaivola).