Elina Heikka

Näyttelyjulkaisu, Liisa ihmemaassa 16.1.-18.12.2011, Logomo Turku. Yksi Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 päänäyttelyistä, Liisa ihmemaassa, on moni-ilmeinen sukellus kansainväliseen nykyvalokuvataiteeseen. Yhteistyössä 31 taiteilijan kanssa Suomen valokuvataiteen museon kuraattoriryhmä haastaa alalla pitkään samansuuntaisena kulkeneen, hillittyjen teosten valtavirran. Kulttuuripääkaupungin näyttely- ja tapahtumakeskus Logomoon, VR:n vanhaan konepajaan, koottu suurkatselmus tarjoaa nähtäväksi riemastuttavan kokonaisuuden. Liisa ihmemaassa on samalla kunnianosoitus Turulle valokuvataiteen ja surrealismin kotikaupunkina. Näyttelyn nimi viittaa Lewis Carrollin tunnettuun Liisan seikkailut ihmemaassa -kirjaan (1865), jossa tyttö päätyy kaninkolon kautta kummalliseen maailmaan. Näyttely ei kuvita tarinaa, vaan käyttää sitä. Se tarjoaa tulkintoja, joissa siirrytään tavallisesta elämästä taiteilijoiden luomiin tai esiin nostamiin mielikuvitusmaailmoihin. Elämä näyttäytyy arjen ja fantasian jatkuvana rajankäyntinä. Fantastinen arki ja arjen fantasiat kohtaavat tavalla, jossa katsoja haastetaan uusien tulkintojen ja tuoreiden näkökulmien pariin.

Ennen: kasarmeja, kiitoratoja, bunkkereita, tiedusteluasemia. Nykyään: festivaalikenttiä, museoita, hostelleja, kylpylöitä. Valokuvataiteilija Pekka Turusen kuvat tutkivat entisen Neuvostoliiton sotilastukikohtia Itämeren ympäristössä sekä niiden liepeille syntynyttä uutta elämää. Teos kuljettaa lukijan läpi kylmän sodan ilmapiirin tuoden esiin vallinneen pelon ja väkivallan merkit. Rapistuneet, luonnon valtaamat sotilastukikohdat ovat valokuvaajalle kuin muinainen tuhoutunut sivilisaatio, jonka raunioiden tulevaisuudesta vallitsee edelleen epätietoisuus. Ovatko nämä paikat myös vertauskuvia tämän hetken yhteiskunnista, jotka täytyisi ajatella ja rakentaa kokonaan uudelleen? Yesterday: barracks, airstrips, bunkers, listening posts. Today: fairgrounds, museums, hostels, spas. Artist Pekka Turunen documents former Soviet military bases and the new life that has sprung up around them in a photographic essay taking the reader on a journey back to the Cold War and its menacing climate of fear and violence. He treats the dilapidated, overgrown military sites as if they were ruins of a perished civilization - vestiges of a lost culture facing an uncertain future. Are these relics metaphors? Do they mirror contemporary society at a crossroads - is it time to rethink and rebuild the world from scratch?

After Sauna Art -näyttelyyn liittyy upea, runsaasti kuvitettu julkaisu, jossa eri näkökulmista tarkastellaan Elonkorjaajien ja valokuvan yhteiseloa. Elonkorjaajat-taiteilijapiiri väritti 1970-luvun suomalaista valokuvaa monin keinoin. Taiteen valtavirrasta poikkeavin elein ryhmässä syntyi kollaaseja, tallennettiin performatiivisia ja lakonisia otoksia yhteishetkistä tai valokuvattiin kansainvälisen käsitetaiteen tyylein. After Sauna Art -julkaisu tarjoaa ensimmäisen laajan kattauksen elonkorjaajavalokuviin. "Vapautunut yhdessäolo, spontaanit aktiot, juhlan ja arjen ykseys, taiteen ja elämän luonteva integraatio - mitä muistoja, mitä energioita!" Ilkka Juhani Takalo-Eskola kirjoittaa After Sauna Art -julkaisussa.