Elina Maaniitty

Meri peittää yli kaksi kolmasosaa maapallosta, ja maa-alueet ovat vain sen saaria. Sen rannoilla kohtaavat ihmiset, kulttuurit, eläimet ja luonnon ilmiöt. Nautica Fennica 2025 johdattaa tutkimusmatkalle rannikon ja sisämaan yhteyksiin sekä ihmisen monimuotoiseen vuorovaikutukseen meren, muiden ihmisten, luonnon sekä muunlajisten eläinten ja eliöiden kanssa. Vuosikirjan artikkelit käsittelevät niin Suomen rannikon varhaisia asuttajia kuin Tyynenmeren saukonmetsästyksen tuhoja ja jokimaiseman kokemista. Ne avaavat näkymiä 1700-luvun kadettien navigointiopintoihin, kesävieraiden ja paikallisten asukkaiden suhteisiin sadan vuoden takaa sekä Suomenlahden jäille kokoontuneisiin putkakalastajiin. Muunlajisen vuorovaikutuksen tutkijat nostavat esiin merenkulkijoiden ikiaikaiset seuralaiset: hait, albatrossit, rotat, pohjaeliöt ja taudinaiheuttajat. Nautica Fennica 2025 avaa uusia tapoja tarkastella ihmisen merellistä menneisyyttä osana luontoa ja ekosysteemejä. Teoksen kirjoittajat ovat historian, merihistorian, meriarkeologian, maisemantutkimuksen, etnologian ja metsätieteen asiantuntijoita. Kirjasta lisää Museoviraston verkkosivuilla: https://www.museovirasto.fi/fi/ajankohtaista/vuorovaikutuksia-merella-ja-sen-rannalla-vuoden-2025-nautica-fennica-vuosikirja-julkaistu

Venäläinen ratsuväenupseeri ja kenraalikuvernöörin adjutantti Ivan Timiriasew (1860-1927) oli intohimoinen harrastajavalokuvaaja, merkittävä helsinkiläiselämän dokumentoija sekä tunnettu ja pidetty kaupunkilainen. Varsinaisen työnsä ohessa Timiriasew valokuvasi laajalti kaupunkia ja erilaisia kaupunkilaisia ja sai kuvistaan myös useita palkintoja ja kunniakirjoja. Ainutlaatuisia ovat etenkin kuvat venäläisestä sotaväestä Helsingissä ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Jäätyään eläkkeelle vuonna 1917, parahiksi ennen Venäjän vallankumousta, Timiriasew jäi asumaan Helsinkiin ja toimi ammattimaisena lehtikuvaajana. Hänen valokuviensa monipuoliset aiheet ja inhimillinen lähestymistapansa avaavat samastuttavia näkökulmia 1900-luvun alun pääkaupunkiin ja sen asukkaiden elämään.

Kirja käy läpi prostituution historiaa Helsingissä eri aikakausina. Runsaat aikalaiskuvaukset ja tapausesimerkit kertovat ihmisistä paheksutun ja monimuotoisen ilmiön takana.1700-luvun puolivälissä Viaporin linnoitustyömaa toi kaupunkiin runsaasti uusia asukkaita, ja suuri sotilasväestö kasvatti markkinoita prostituutiolle.1800-luvun loppua kohden ilmiö eli eräänlaista kokoistuskauttaan. Helsinkiin muutti aina Tukholmasta saakka säätyläismiehiä palvelevia yläluokkaisia prostituoituja. Myös moni Helsinkiin saapunut, tavallisista maalaisoloista tullut nuori nainen ajautui elättämään itsensä seksin myynnillä. Vaikka kaikkien sosiaaliryhmien miehet vierailivat prostituoitujen luona, yleisintä se oli ylemmissä luokissa ja erityisesti ylioppilaiden keskuudessa.1900-luvulla sota-ajat lisäsivät prostituution tarjontaa, mutta vuosituhannen loppua kohti ilmiö alkoi jo kadota katukuvasta, kunnes Neuvostoliiton hajoaminen toi Helsingin kaduille prostituutioon uuden aallon.