Elina Räsänen

Sukellus Turun Maarian kirkon kiehtovaan historiaan.Kirja kertoo Maarian kirkon ja seurakunnan historiasta aina 1200-luvulta saakka, jolloin Maariaan rakennettiin ensimmäinen hirsikirkko.Nykyinen kivikirkko on 1400-luvulta. Kirjassa käydään usean tutkijan voimin läpi kirkon, pappilan ja hautausmaiden rakennushistoriaa, historiaa ja taidetta. Vuosisataista seurakunnallista elämää tarkastellaan kunkin aikakauden kirkkoherran ja pappilan elämän näkökulmasta.Keskiaikainen Maarian kirkko seisoo Turun kupeessa Räntämäen kylässä, Aurajokeen laskevan Vähäjoen yläpuolelle nousevalla matalalla hiekkaharjulla. Seutu on historialtaan rikasta, ja siihen liittyy muistoja rautakauden talonpoikaisyhteiskunnasta, kristinuskon leviämisestä Suomeen ja Suomen vanhimman tuomiokirkon perustamisesta kivenheiton päähän Koroisiin 1200-luvun alkupuolella. Maarian kirkko sijaitseekin Suomen tiheimmässä keskiaikaisten kirkkojen maisemassa.Kirjoittajat:Ilari Aalto, FM | Janika Aho, FM | Jouni Elomaa, M.A. | Tuomas Heikkilä, FT, prof. | Saara Huovinen, LT | Tytti Issakainen, FM | Jari Laaksonen, TT | Anu Lahtinen, FT, prof. | Terttu Lempiäinen, FT, dos. | Saila Leskinen, FM | Sirkku Pihlman, FT, dos. | Elina Räsänen, FT, dos. Annikka Tapaninen, arkkit. | Ville Urponen, MuT | Katri Vuola, FT | Leena Valkeapää, FT, dos.

Juhani Harrin näyttelyn yhteydessä julkaistu kirja, jonka artikkelien kirjoittajina ovat Silja Rantanen, Elina Räsänen ja Timo Heino. Esipuhe museonjohtaja Päivi Loimaala. Elämäkerta näyttelyamanuenssi Saara Heikinheimo. Tekstit suomeksi ja englanniksi. Runsaasti kuvitettu.Juhani Harri (1939-2003) oli suomalaisen esinetaiteen uranuurtaja. Hänen keskeinen pyrkimyksensä oli ajan ja sen katoavan luonteen ikuistaminen. Teoksille on luonteenomaista salaperäinen ja tunnevoimainen kerronta.Juhani Harrin taide kehittyi 1960-luvun alussa väri- ja materiaalikokeilujen kautta kohti esinekoosteita. Reliefimäiset teokset saivat vaikutteita informalismista, joka korosti maalauksen materiaalista luonnetta. Hienovireiset asetelmansa hän sijoitti seinälle ripustettaviin laatikoihin, "bokseihin", joista ensimmäinen on Papin päiväkirja (1963). Teoksissa näkyy henkinen sukulaisuus erityisesti amerikkalaisen Joseph Cornellin ja ranskalaissyntyisen Armanin taiteen kanssa. Innoittajia olivat myös Pohjanmaalla yleiset pulloihin tai laatikoihin tehdyt miniatyyrilaivat. Niiden kautta Harri ymmärsi, että esine voi itsessään olla merkityksellinen, eikä vain siitä tehty kuva. Esineet sommitelmiin löytyivät sattumanvaraisesti. Juhani Harri ei etsinyt, hän löysi.Esinekoosteiden koko kasvoi 1970-luvulle tultaessa. Ilmaisu selkiytyi ja keskiössä oli yhä useammin suurempi yksittäinen elementti monen sijasta. Ajan uusrealistinen henki toi teoksiin ankaruutta. Harri ystävystyi amerikkalaisen Edward Kienholzin kanssa, jonka teosten kantaaottavuus saattoi osaltaan vaikuttaa muutokseen.

Tämä tutkimus kertoo kaukaisista ajoista, jolloin lapsia sylissään pitelevä isoäiti oli uskonnollisen kunnioituksen kohteena myös Pohjoismaissa. Pyhää Annaa, hänen tytärtään Neitsyt Mariaa ja Jeesus-lasta esittävä veistos kohdattiin pyynnöin, lupauksin, rukouksin ja lauluin.Tutkimuksen kohteena ovat nämä monia sukupolvia sitten arvossaan ja arvoisessaan käytössä olleet esineet, jotka ovat tuoneet tuon isoäidin meidän aikaamme: Suomessa säilyneet pyhää Annaa kuvaavat puuveistokset moninaisine merkityksineen.