Elise Tykkyläinen

Terve terve. Mit on terveys? Mit on itsens katsominen lempeyden kautta? T ss kirjassa on kanavoituja keskusteluja, jotka k sittelev t mielenterveytt . Lis ksi kirja sis lt kirjoittajan omakohtaisen kertomuksen mielen sairastumisesta. Kanavoitujen tekstien osalta kirjoittajalta ovat aiemmin ilmestyneet teokset Vapauden siivet ja Vapauden siivet 2. Terve min , terve sin . Sin terve, min terve. Jokainen on sisimm ss n, ydimm ss mieless n terve, koska jokaisen sisimm ss mieless asustaa Jumalan t ydellinen rakkaus. T ydellinen rakkaus.

Tämä kirja on nimensä mukaisesti jatko-osa kirjalle Vapauden siivet. Kirjassa on keskusteluja, joissa kirjailija itse esittää kysymyksiä omasta elämästään syvätranssissa olevalle henkilölle. Vastaus tulee kanavoinnin muodossa. Kirjailijan mukaan tuon äänen voi jokainen kuulla, sillä se asustaa jokaisessa; rajaton ymmärrys, viisaus, armeliaisuus ja voima."... Mutta kun tietää, mitä armeliaisuus - ihmissuhteiden parantuminen, oman itsensä parantuminen - kokemuksena voisi olla. Niin rajattoman kaunista. Silloin muuttuu käsityskin maailmasta."

What is forgiveness really? What is the ego? What is the true purpose of all human relationships? This book provides answers to these and many other questions in accordance with the teaching of A Course in Miracles. The book contains conversations where the author asks questions pertaining to her own life from childhood to the present. The answers are provided in the form of channeling through a person who is in deep trance. The voice that provides the answers is within all of us. Everyone can hear that voice by listening to their inner selves." How could I not hear you? After all, you are me and I am you. "

Mitä on anteeksianto? Mikä on ego? Mikä on kaikkien ihmissuhteiden pohjimmainen tarkoitus? Tämä kirja vastaa näihin ja moniin muihin kysymyksiin Ihmeiden Oppikurssin mukaisella opetuksella. Kirjassa käydään keskusteluja, joissa kirjailija itse esittää kysymyksiä elämäänsä liittyen: lapsuudesta näihin päiviin asti. Vastauksen esittää syvätranssissa oleva henkilö kanavoinnin muodossa. Tuo sama ääni on meissä jokaisessa. Ääni, jonka jokainen voi kuulla, kun kuuntelee sisintään. ”Miten minä voisin olla kuulematta sinua? Sinähän olet minä ja minä olen sinä.”

This is a fascinating autobiographical story about a Finnish woman?s life in Egypt where she got pregnant and gave birth to a new life with a Bedouin man. The author says Finland and Egypt are like night and day. There is nothing similar with them." The village was called Arab Abou Tamma. If I understood it right, all the people in the village were in some way related to each other. I often wondered what made them live so close together. Was it fear? What would they have been afraid of, in a small village, surrounded by flowering gardens and where farmers tilled their land along the Nile? Women washed their laundry at the fork of the Nile, which also served as a dump. Strange crustaceans and whatever living things from the river would move around at that little fork of the river. Everything was dirty and full of sand. I was a freak for them. No one understood why I was staying in that village, and I did not understand it myself either. I could not go anywhere by myself, even though I was longing for loneliness or to just go out for a walk. I lived in the same house with my husband's family, symbolically saying, chained, and no one understood me. I was deeply depressed and withered inside, but I did not know where else to go."

Return to the desert is a sequel to the book "The seed of new life". On this book a child faces her father and this child's mother has to face her past. They have to go for a journey to Egypt in order to remain their connection with their Egyptian family. "I have come to visit Cairo. Now I have come back. Over three years have passed since I moved away from Egypt with my little baby Mona. Over two years have passed since the last time I had visited in Egypt with my daughter. I have come to face my fears. I have come to size up my strength. I have come to find out, what kind of attitude the relatives have towards me, and whether it is still possible for Mona to keep in touch with them. I have come to realize that I have been blind."

Paluu Aavikolle on jatko-osa Uuden Elämän Siemenelle. Tässä kirjassa lapsi kohtaa isänsä ja lapsen äiti joutuu kohtaamaan menneisyytensä. Egyptin matkalle on lähdettävä, jotta yhteys Egyptin sukulaisiin säilyisi. Olen tullut käymään Kairossa. Nyt minä olen tullut takaisin. Yli kolme vuotta on kulunut siitä, kun muutin pois Egyptistä pienen Mona-vauvani kanssa. Yli kaksi vuotta on kulunut siitä, kun edellisen kerran kävin Egyptissä tyttäreni kanssa. Olen tullut kohtaamaan pelkoni. Olen tullut ottamaan mittaa voimistani. Olen tullut selvittämään, millainen asenne sukulaisilla on minua kohtaan ja onko Monan vielä mahdollista pitää yhteyttä heihin. Olen tullut toteamaan sen, että minä olen ollut sokea.

Kiehtova omaelämäkerrallinen kertomus suomalaisen ihmisen elämästä Egyptissä, jossa hän tuli raskaaksi beduiinimiehelle ja synnytti tälle lapsen. Kirjoittaja sanoo, että Suomi ja Egypti ovat kuin yö ja päivä. Mitään samankaltaista ei näissä kahdessa maassa tunnu olevan. "Kylän nimi oli Arab Abou Tammaa. Käsittääkseni kaikki tuossa kylässä olivat jollakin tavalla sukua toisilleen. Ihmettelin, mikä sai ihmiset elämään niin tiiviisti yhdessä. Oliko se pelkoa? Mitä nuo ihmiset olisivat pelänneet pienessä kylässä, jonka ympärillä kukki puutarha ja jossa maanviljelijät viljelivät maataan Niilin varrella. Naiset pesivät pyykkiään likaisessa Niilin sivuhaarassa, joka toimi myös kaatopaikkana. Kummallisia rapuja ja joen eläviä kulki tuon pienen haarautuneen joen varrella. Kaikki oli likaista ja täynnä hiekkaa. Minä olin kummajainen. Kukaan ei ymmärtänyt, miksi olin saapunut tuohon kylään, enkä ymmärtänyt sitä itsekään silloin. En voinut kävellä mihinkään yksinäni, vaikka kaipasin suuresti ulkona liikkumista ja yksinäisyyttä. Asuin samassa talossa mieheni perheen kanssa symbolisesti sanoen kahlittuna, eikä kukaan ymmärtänyt minua. Olin syvästi masentunut ja kuihtunut sisältäni, mutten tiennyt mihin muuallekaan olisin voinut mennä".