Erkki Haapala

Leena ja Eero olivat naapureita ja lapsuuden ystäviä. Leena oli mukava tyttö, he tykkäsivät toisistaan, olivat jo lapsina aina yhdessä. Leenaa eivät tyttöjen leikit eivätkä kirjat kiinnostaneet. Nuorten leikit olivat vähän vaarallisia, he kiipeilivät puissa ja hyppivät Leenan kotitalon lähellä olevalta korkealta jyrkänteeltä järveen. Leena oli hyvä urheilija, pesäpallossa ja hiihdossa hän oli koulunsa paras. Heitä yhdisti myös lukeminen ja kirjoittaminen, kaksitoistavuotiaina ensimmäiset kertomukset julkaistiin paikallislehdessä. Kun he varttuivat, lähtivät opiskelemaan kaupunkiin. Eero aloitti tietotekniikan opiskelun ammattikorkeakoulussa, Leena opiskeli kaupallista alaa. Viimeisenä lukukautenaan Eero tutustui Bertil Strömiin hänestä tuli Eeron pitkäaikainen hyvä työnantaja. Hänen yrityksensä toimiala oli IT- ohjelmien tekeminen. Leena työskenteli saksalaisessa kauppaketjussa. Lomat ja viikonloput he viettivät kotipaikallaan Vuorisalon sukutilalla. Muutamia vuosia myöhemmin Eeron työtoveriksi tuli Leenan serkku Krista. Hän ihastui Vuorisalon sukutilaan ja Eero suostui myymään hänelle pienen ikioman metsäpalstan. Heidän naapurinsa, mukava mies Jussi rakensi laavun ja lahjoitti sen Kristalle. Laavu siirrettiin Kristan metsään luontopolun varrelle. Krista arvosti pientä palstaansa, hänen tunteensa olivat aitoja, nyt Kristalla oli jotakin omaa, pysyvää. Leena, Krista ja Eero, omaksuivat uuden elämäntavan. Heiltä ei puuttunut enää mitään.

Joku laajan elämänkokemuksen omaava henkilö oli joskus sanonut: ”Mikään tässä elämässä ei ole niin varmaa, kuin epävarma.” Tähän toteamukseen oli tässä tilanteessa helppo samaistua. Ehkäpä tähän voisi vielä lisätä: Ihminen on omalla toiminnallaan ja itsekeskeisellä ajattelutavallaan useimmiten syypää omiin ongelmiinsa. Tällaiseen johtopäätökseen tarinamme päähenkilö tuli eräänä perjantaina, kesäkuun viimeisenä päivänä. Aila saa työtoverikseen Inkerin, nuoren naisen maaseudulta. He ystävystyvät ja Aila esittelee Inkerille kaupunkia. Aila kutsuu Inkerin kotiinsa viikonlopun viettoon. Siellä Inkeri tutustuu Ailan kumppaniin Eikkaan. Inkerillä ja Eikalla on yhteinen harrastus he molemmat kirjoittavat. Heidän kirjansa ovat valmistumisvaiheessa. Tulee kesä ja loma. Inkeri kutsuu Ailan ja Eikan kotiseudulleen sukunsa vanhalle tilalle kesäloman viettoon. Aila ja Eikka ihastuvat kauniiseen vanhaan maatilaan ja sen ympäristöön. Lähellä on historiallinen paikka, jota kutsutaan KuninkaankielekkeeksiHeissä herää ajatus, jospa he muuttaisivat maalle asumaan. Inkerin mukavat vanhemmat Aarne ja Kerttu auttavat järjestelyissä. Asiat järjestyvät, niin kuin niillä on tapana järjestyä. Inkerin suvun vanhasta tilasta Kivivuoresta muodostuu heille rakas paikka. He oppivat ymmärtämään mitkä asiat tässä elämässä ovat heille tärkeitä. Aila, Eikka ja Inkeri omaksuvat uuden elämäntavan pian he huomaavat, että heidän elämästään ei puutu enää mitään.

Tämä on kertomus ystävyydestä. Eeron naapuriin muuttaa perhe, jossa on kaksi nuorta, Pekka ja Seija. He tutustuvat toisiinsa, ystävystyvät. Eero vierailee heidän kodissaan ja ihastelee siellä vallitsevaa kodikasta ilmapiiriä ja siisteyttä. Perheen vanhemmat, Kirsti ja Jaakko pitävät Eeroa kuin omana poikanaan. Talosta tulee Eerolle kuin toinen koti. Kirstillä ja Seijalla on tapana halata Eeroa. Ensin hän vähän oudoksuu tätä, mutta pian hän alkaa kaipaamaan näitä sydämellisiä ystävyyden osoituksia. Nuorilla on yhteinen harrastus, lukeminen ja kirjoittaminen. Eero ja Seija osallistuvat erään lehden kirjoituskilpailuun. Heidän kirjoituksensa julkaistaan ja palkitaan. Pekka kirjoittaa myös, hän on kiinnostunut lähihistoriasta. Hän haastattelee sotaveteraaneja ja kirjoittaa aiheesta artikkelin erääseen lehteen. Se saa erinomaiset arvostelut ja hänet palkitaan. Menestyksen innoittamana nuoret alkavat kirjoittaa novelliteosta. Kesäloman aikana he iltaisin ahkeroivat ja saavat sen valmiiksi ennen koulun alkamista. Kirsti maalaa siihen kansikuvan. Siitä muodostuu menestysteos. Pienestä omakustanteesta kustantaja painattaa isomman painoksen. Elämä hymyilee heille. Eräänä päivänä Eero huomaa, että Seijasta on kehittynyt kaunis nuori nainen... Tässä kerrotaan myös heidän rakkaustarinansa. Sitten elämä, niin kuin sillä on usein tapana, asettaa heille haasteita ja he joutuvat eroon toisistaan. Heidän ystävyytensä ja yhteydenpitonsa kuitenkin jatkuu. Kunnes he monien henkilökohtaisten vaiheiden, usein hyvin kipeiden ja vaikeidenkin kokemusten jälkeen tapaavat. Kesäisenä päivänä, ystävykset jälleen istuvat Pekan ja Seijan kotitalon puutarhassa. Täältä kaikki alkoi, kauan sitten. Aurinko hymyilee heille, elinikäiset ystävykset. Kasvinkumppanit.