Erkki Lahti on eräkirjallisuuden ystäville tuttu kirjoittaja. Monipuolisena eränkävijänä hän liikkuu uusimmissa tarinoissaan edelleen niin kalavesillä kuin riistamaillakin. Parhaiten hän viihtyy Kainuussa ja Lapissa, mutta kerrottavaa riittää etelämpääkin. Omakohtaisissa tarinoissa kerrotaan tuoreista kokemuksista ja elämyksistä, mutta piipahdetaan myös nuoruuden muistoissa. Välillä aihepiiri laajentuu muidenkin pyytäjien kokemuksiin. Pyyntihetkien ja tunnelmien kuvailun lisäksi Lahti kirjoittaa myös asiatekstiä. Pyyntitavoissa on tapahtunut ajan myötä muutoksia. Kaikkea kehitystä hän ei ole katsellut hyvällä silmällä. Itse hän uistelee perinteisesti soutamalla, mutta toisaalta suosittu perhokalastuskaan ei ole tuntematonta. Joihinkin sitkeästi eläviin vääriin uskomuksiin on puututtu biologin asiantuntemuksella. Suuren muutoksen jo jahtiuransa loppupuolella olevan kirjoittajan pyyntiin on aiheuttanut viimeisen lintukoiran vanheneminen ja lopulta kuolema. Metsästys ilman koiraa ei kiehdo ja saa muistelemaan menneitä hyviä aikoja. Aivan kaikki nuoruuden haaveet eivät ole toteutuneet, kun kettukin on vielä saamatta. Lahti suree vanhojen metsien häviämistä ja linturiistan vähentymistä. Kalavedetkin ovat kärsineet monenlaista. Kirjoittaja ei kuitenkaan intoudu niistä saarnaamaan, tyytyy vain toteamaan menetykset. Tärkeintä on luonnossa koettujen nautintojen välittäminen lukijoille. Erkki Lahti (s. 1946, Kuorevesi) on Kuopiossa asuva eräkirjailija. Lahti on eläintieteen tohtori. Väitöskirjan aiheena oli muikku. Puoli päivää vanhassa metsässä on hänen kahdestoista eränovellikokoelmansa.
