UpottavallaSuolla tuntee aistii pelonollessaan reisiä myötenupoksissa kuin Myllylän Mika. Kunnes jalat ei tunne pohjaaolet pudonnut suon silmäänja kun happi loppuu keuhkoistahenki ja ääni vaimenee nykiensamaan aikaan tuskien ääniin. Lopulta tehdäkseen sinustasuopursujen lannoitetta kukille. Metsämiehen ammus vingahtaanenäsi edestä taivaan tuuliinsilloin heräät unestasi heti. Aivan kuin noustakseen juostenkallion laelle nähdäkseen äänenkuullakseen oman kaiun-huudonkatsoakseen ympärilleen horisonttiin. Kuin ikuisuuden peilin lumoihinmistä kaikki aikoinaan syntyneet. Silloin nuo ajatukset sai alkurysäyksensoiden tärkeydestä meilleleipäjuuston mausta rakkauteensen sokeroimattomaan lakkaan. Heräsin tokkurassa ajatuksille synkillejotka soi nippu suopursujen tuoksuja. Tyrmäten uneen ihanasti happamuudellaniiden voimakkailla tuoksuilla suon. Herätys oli ikimuistoinen matkatoivon antava huomisesta päivästäkatkeran kalkkiseen elämän suruunjoka muuttui kiitollisuuden tunteeseen. Olen elossa hengitän, hymyilen aamulleSinä puhdas raikas sateen tunne ilmassamaanantai-aamuisen ilontunteen tuoja. Upottavalla suolla aistii tuntee pelon.
