Erkki Vettenniemi

Marko Tapper eli Marko Tapio on ilmeisesti ollut suomalaisista ammattikirjailijoista kaikkien aikojen kovakuntoisin. "Kirjailijan latu" kertoo nuoren miehen hurjimmat hiihtovuodet ja kypsymisen kirjailijaksi yksityiskohtaisesti ja eloisasti. Marko Tapper (1924-1973) kasvoi urheilusta innostuneessa pienviljelijäperheessä. Hän ehti joutua sotaan, ja sieltä palattuaan uurasti uittomiehenä, hiihti kilpaa ja kynäili pöytälaatikkoon. Hiihtäjänä Tapper saavutti useita piirinmestaruuksia ja osallistui Suomen mestaruuskisoihin. Seuransa Saarijärven Pullistuksen kirjallisuuskilpailuissa hän ylsi niin ikään palkinnoille ja sai varhaisia novellejaan julki jo 1940-luvun lopulla.

Missä lymysivät maailman jahdatuimmat terroristit 1900-luvun alkuvuosina? Suomen suuriruhtinaanmaassa, etenkin sen jälkeen, kun olot Venäjällä kävivät heille liian kuumiksi. Entä mistä haki kommunistijohtaja Lenin vauhtia Venäjälle annettuun lopulliseen iskuun? Suomen suunnalta, missä hän syksyllä 1917 piileskeli täkäläisten tovereiden nurkissa. Tsarismia vastaan pyristelleet ja väkivaltaisiin ratkaisuihin viehättyneet suomalaiset - sekä sosialistit että porvarit - tulivat terroriryhmiä tukiessaan edistäneeksi todellisen hirmuvallan syntyä, minkä jäljet näkyvät yhä tämän päivän Venäjällä.

Kun kuuden suomalaishiihtäjän suoritukset hylättiin Lahdessa 2001, kansallisurheilun perustukset tuntuivat järkkyvän. Media pillastui, ja paheksujia riitti presidenttiä myöten. Dopingkohina on ollut siitä lähtien tauoton, mutta hiihtodopingin historia alkoi jo kauan ennen Lahden tapahtumia. Kuinka väkeviä olivat 1800-luvun huoltojuomat? Kuka suurhiihtäjä popsi piristeitä "kuin aspiriiniä"? Keksittiinkö veritankkaus Suomessa? Entä minkä vuoksi muuan lääkärinlaukku siepattiin helmikuussa 2001? Suomalainen hiihtodoping kertoo ensimmäisen kerran hiihdon lääkehuollon koko tarinan. Satoja vuosia kestäneen dopingin jatkumolla Lahden kansallinen häpeäkin saa uudet mittasuhteet ja asettuu pieneksi episodiksi muiden joukossa.

Aleksandr Solzenitsyn (1918-2008) oli neuvostoliittolainen kirjailija, joka tuotannollaan toi julki Neuvostoliiton gulag-vankileiriverkoston kauhut kenties voimallisemmin kuin kukaan. Nuorena neuvostojärjestelmää kannattanut Solzenitsyn ajautui dramaattisten käänteiden kautta toisinajattelijaksi, propagandan ja sensuurikoneiston uhriksi. Lopulta hänet karkotettiin kotimaastaan ja hän menetti kansalaisuutensa. Paluu kotimaahan Venäjälle vuonna 1994 paljasti uudenlaisen rappion, jota Solzenitsyn kritisoi loppuun asti. Erkki Vettenniemi on laatinut ensimmäisen suomalaisen Solzenitsynin elämäkerran. Teokseen sisältyy päähenkilön jännittävien ja traagisten elämänvaiheiden lisäksi kosolti uutta, jännittävää tietoa KGB:n, politbyroon ja muiden tahojen juonista takavuosina arkistojen osittain avauduttua. Vettenniemi käy läpi laajalti myös Solzenitsynin suomalaista vastaanottoa 1960- ja 1970-luvuilla, jota on aiemmin dokumentoitu varsin varovaisesti.

Hannes Kolehmaisesta ja vuoden 1912 olympiakisoista alkanut kestävyysjuoksun kultaketju on suomalaisen urheiluhistorian suurin tarina. Suomalaisen kestävyysjuoksun historia on ensimmäinen kokonaisesitys kotimaisen juoksu-urheilun satavuotisesta taipaleesta. Miten on mahdollista, että piskuinen Suomi hallitsi pitkien matkojen juoksua vuosikymmenestä toiseen? Menestyivätkö Kolehmainen ja Paavo Nurmi siksi, että he ottivat leikiksi tarkoitetun kisailun tosissaan ja rikkoivat siinä ohessa amatöörisääntöjä? Palasivatko suomalaiset 1970-luvulla huipulle dopingin ansiosta, kuten yleisesti arvellaan? Entä onko kestävyysjuoksulla tulevaisuutta kilpaurheiluna 2000-luvun Suomessa? Suomalaisen kestävyysjuoksun historia haastaa sitkeät uskomukset kansanluonteen ja urheilusaavutusten välisestä yhteydestä sekä tarkastelee kansallisen identiteetin rakentumista urheilullisten urotekojen myötä. Se on suunnattu kaikille Suomen historiasta ja suomalaisuudesta kiinnostuneille lukijoille. Erkki Vettenniemi on historiantutkija ja yhteiskuntatieteiden tohtori. Hänen aikaisempaa tuotantoaan ovat mm. kotimaisen kestävyysjuoksun varhaishistoria Joutavan juoksun jäljillä (2006) ja Paavo Nurmen kirjoituskokoelma Täpärin voittoni (2010).

Suomalainen urheilu syntyi neljän jalan varassa talvella 1865, kun senaatti myönsi ensi kertaa rahapalkintoja Hämeenlinnan raveihin. Maamme ensimmäiset urheilusankarit olivat siis hevosia, joihin liittyen saivat alkunsa niin valmennusohjeet ja ennätystilastot kuin lääketieteellinen huolenpito, kansainväliset kilpailukontaktit ja urheilukritiikkikin. Ravureiden rinnalle ilmaantui vähitellen urheilijoita, jotka hyötyivät hevosten esimerkistä. Sekunteja vastaan kamppaileva kavioeläin oli modernin urheilijan prototyyppi - ihailijoiden mukaan "oikea juoksukone". Teos kuuluu kolmiosaiseen urheilun varhaishistoriaa esittelevään sarjaan, jossa aiemmin ovat ilmestyneet Erkki Vettenniemen teokset Joutavan juoksun jäljillä ja Pohjolan helleenit.

Teos kertoo uuden ajan olympialaisten hankkeiden ja haaveiden historiasta. Kirja käy läpi vuoden 1906 kreikkalaiset kisat kaikkine käänteineen ja kirkastaa samalla kansallisten juhlien muistoa, joka haaleni kansainvälisen kilpaurheilun suosion kasvaessa.

Osattiinko Suomessa juosta ennen Hannes Kolehmaista? Kansanperinne tuntee hevosta joutuisampia rahvaanmiehiä, mutta varhaisimmat kilpailut aikaa vastaan saapuivat rajojen takaa. Suomessakin vieraili ammattilaisia, miehiä ja naisia, joiden vauhtia kummasteltiin kaduilla ja toreilla. Sakari Topelius suhtautui näihin "pikajuoksijoihin" epäillen. Joitakin jäljittelijöitä he silti saivat, ja kotimaisin voimin kilpailtiin 1870-luvulta lähtien. Niistä pyrähdyksistä on iso harppaus vuoden 1906 maratonkokeiluun ja Paavo Nurmen ajan urotekoihin. Miten on siis mahdollista, että juoksupuuhiin liitettiin pian suomalainen sisukkuus? Kestävyysjuoksun hyvin epävarmat ensi askeleet maassamme on ymmärrettävä talonpoikaisen yhteisön näkökulmasta. Vanhan kansan sitkeyttä ei mitattu sekunneissa eikä minuuteissa. Siitä kertoo Elias Lönnrotin - jalkapatikan asiantuntijan - tallentama sananparsi: "Hiljaa kylään kerkiää, juosten tielle jätetään."