Se on sumupuuKaikkien uupuneiden kulkijoiden,kaikkien maan ääristä lennähtäneiden,väsyneiden, voipuneiden,mutta elämänjanoisten lepopaikkaSen alta löytävät kodin haavoitettu sotilasja yksinäinen lintunenLaulurastas, kiuru, pellon yltä kuoviHiljainen sydän, lentävä lehtija avoselkiä halkova valtamerialusSumupuun varjossa pysähtyymaailmankaikkeusja tähdetvilkuttavat iankaikkisuuden valoaViinijärveläisen runoilija ja laulaja-lauluntekijä Virpi Erosen neljännessä runokokoelmassa ikiaikainen uupumus lepää sumupuun varjossa, luonnon kauneuden virkistävä valo herättää raiskatut eloon ja lintujen helinä kaikuu onttojen puiden asuttamissa rakkauden metsiköissä.