Esa Rovio

Riittämätön liikunta lukeutuu niihin pirullisiin ongelmiin, joita on lähestyttävä yhtä aikaa useista näkökulmista sitkeästi ja kärsivällisesti. Yksittäiset toimenpiteet tai ylhäältä alas suunnatut strategiat eivät riitä. Suhde liikuntaan on vain harvoin riippuvainen jostakin yksittäisestä asiasta, johon vaikuttamalla voidaan lisätä liikunta-aktiivisuutta. Olennaista liikuttamisessa on ymmärtää liikuntasuhde laajasti. Ihmisen liikuntasuhteessa on paradoksaalisesti kyse kaikesta muusta kuin suhteesta pelkästään liikuntaan. Suhde liikuntaan rakentuu osana ihmisen elämän kokonaisuutta. Kun näemme arjen ison kuvan, ymmärrämme myös sen osien dynamiikkaa - ja jotain myös liikunnan lisäämisen mahdollisuuksista. Liikunnallisen aktiivisuuden lisääminen edellyttää ihmiskeskeistä tutkimusta ja kokeilevaa toimintaa. Tärkeää on kohdata ihminen hänen jokapäiväisessä ympäristössään, eläytyä hänen arkeensa ja pureutua muutoksen mahdollisuuksiin. Aito vuorovaikutus mahdollistaa ymmärtämisen ja vaikuttamisen.

Vähän liikkuvien aktivointi on enemmän kuin liikuntakysymys. Silti liikuntasektori tuntuu omineen sen ongelmakseen. Liikuntaväellä on iso tehtävä. Liian iso. Riittämättömästi liikkuvien on rajoittuminen liikuntapolitiikkaan. Liikuntatutkijoiden ongelma on pitäytyminen liikuntatutkimuksessa. Liikuntajärjestöjen ongelma on liikuttaminen jo liikkuvien ehdoilla. Vähän liikkuvien ongelman ratkaiseminen on näpertelyä siihen asti, kunnes asia koetaan aidosti yhteiseksi kansalliseksi hätätilaksi. Julkaisu on toteutettu Liikuntatieteellisen Seuran ja LIKES-tutkimuskeskuksen yhteistyönä.