Työläisromaani Soipi laulu meidän joukkojen on kertomus Pohjoismaiden suurimman rautatehtaan, myöhemmin terästehtaan tulosta pohjoissuomalaiselle työttömyyden kurjistamalle muuttovoittoiselle paikkakunnalle, jossa eivät viihtyneet enää kuin kurjet ja pirut. Tehtaan tulo toi pieneen Pohjanmaan kaupunkiin tiettyä vaurautta ja hyvinvointia monessa muodossa, samoin kuin seuralaistaan pahoinvointia itsemurhien ja avioerojen kaupunkina. Vielä 90-luvulle asti punaisen kaupungin mainetta kantaneesta väestöstä työskenteli valtaosa tehtaalla ja lisäksi ympäristökuntien raukoilta rajoilta työn perässä saapunut väki. Kaupungin kantaväestö jakautui pääosiltaan kahteen puolueeseen, maalaisliittolaisiin ja äskoodeeälläläisiin, jotka viimeksi mainitut olivat niskanpäällä yksinkertaisella enemmistöllä valtuustossa tukenaan muutama sosialidemokraatti. Mutta joskus 60-luvun loppupuolella tuotiin jostain ulkoa poliittiseen kenttään stalinistisia piirteitä, jotka saivat varsin tukevan otteen tehtaan ammattiosastossa. Tehtaan ammattiosastosta muodostuikin stalinistien viimeinen sillanpääasema josta pidettiin kiinni viimeiseen hengenvetoon asti keinoja ja seurauksia kaihtamatta. Soipi laulu meidän joukkojen -teos kuvaa ihmisiä niiden veristentaistelujen tiimoilta.