Esko M. Laine

Kirja avaa laajan näkymän Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin historiaan keskiajalta nykypäivään. Teos valottaa, miten kirkollinen instituutio on ollut keskeinen vaikuttaja suomalaisen yhteiskunnan, sivistyksen ja arvojen muotoutumisessa kahdeksan vuosisadan ajan. Kirjassa tarkastellaan tuomiokapitulin toimijuutta ja sen ulospäin suuntautuneita vaikutuspyrkimyksiä eri aikakausien muuttuvissa olosuhteissa. Tutkimukseen ja alkuperäislähteisiin perustuva teos johdattaa lukijan keskiajan oppineesta hiippakunnan keskuksesta moderniin, monialaiseen asiantuntijaorganisaatioon. Samalla se avaa näkymiä yhteisöjen, kirkollisen vallankäytön, kasvatuksen ja yhteiskunnallisten ihanteiden kehitykseen. Teoksen aikajänne ulottuu tuomiokapitulin synnystä 1200-luvun puolimaista 2010-luvulle. Professori Tuomas Heikkilä kirjoittaa tuomiokapitulista Suomen keskiajalla. Professori Sini Mikkola kuvaa Suomen reformaatiokautta ja tuomiokapitulin roolia luterilaisen Suomen syntyvaiheissa. Dosentti Esko M. Laine tarkastelee tuomiokapitulin vaikuttamispyrkimyksiä erityisesti paikallisyhteisöissä 1600–1800-luvuilla. Dosentti Juha Meriläinen kuvaa tuomiokapitulin roolin muutosta modernisoituvassa Suomessa itsenäisyyden aikana. Valoa, valtaa ja vastuuta on monipuolinen ja ajankohtainen kokonaisesitys instituutiosta, jonka historia on samalla kertomus Suomesta, sen kulttuurista, sivistyksestä ja yhteiskunnallisesta kehityksestä.

Suurlakon nostattamat muutosvaatimukset kohdistuivat 1910-luvulla myös kirkkoon. Vahvistaakseen papiston yhteyttä, ammatillisia valmiuksia ja hengellisyyttä murrosaikana papit alkoivat perustaa veljespiirejä, joiden keskusliitoksi Pappisliitto syntyi ensimmäisillä kirkkopäivillä 1918. Liiton toiminnan painopiste oli 1970-luvulle asti avustuksissa, koulutuksessa, kannanotoissa, julkaisutoiminnassa ja opintomatkoissa. Pappisliitto oli perustamassa keskusjärjestö Akavaa, jonka jäseneksi se liittyi 1951. Keskitetyn sopimusjärjestelmän myötä toiminnan keskiöön nousi vuodesta 1975 alkaen edunvalvonta. Liitto tavoitteli papiston kokonaispalkkausta, johon kuuluivat papiston asumisvelvoitteen poistaminen ja viisipäiväinen työviikko. Alkuperäislähteisiin perustuva tutkimus asettaa Pappisliiton historian laajaan kirkon ja suomalaisen yhteiskunnan muutokseen sadan vuoden aikana. Tutkimus tekee monipuolisesti selkoa suomalaisen pappeuden identiteetistä ja muutoksesta liiton perustamisesta kirkollisten liittojen yhdistymispyrkimyksiin vuoteen 2005 asti.