Esko Seppänen

Esko Seppäsen pääteos on välttämätöntä luettavaa talouspolitiikasta kiinnostuneelle puoluekannasta riippumatta. Esko Seppänen kuvaa kärjekkäästi Suomen rahapolitiikan kehittymistä 1990-luvulta nykypäivään. Hän kommentoi terävästi nykyhetken talouspolitiikkaa, jonka hän uumoilee päättyvän katastrofiin. Suomessa kaikki tärkeät talouden rakenteet pantiin uusiksi viidentoista vuoden aikana 1980-luvun loppuvuosista alkaen. Pankit, suuret metsä- ja metalliteollisuusyhtiöt siirtyivät pörssisijoittajien omistukseen. Pian puolet Helsingin arvopaperipörssin osakkeista oli siirtynyt ulkomaisiin käsiin. Valtionyhtiöitä myytiin alehintaan. Seppänen kommentoi teoksessaan mm. Björn Wahlroosin talousajattelua, punapääoman romahdusta ja yleishyödyllisen toiminnan nimissä verovapauden voitoistaan saaneen Kojamo Oy:n toimia pienituloisten vuokralaisten vuokrankorotusten isäntänä. Esiin nousee myös EU:n rahamarkkinoiden toiminta. Euroopan keskuspankki siirsi yli 4 biljoonaa pääomamarkkinoille ilmoittamatta sen takaisinmaksun aikaa. Osa rahoista on käytetty pörssimarkkinoilla osakekeinotteluun. Ovatko siinä kaikki seuraavan ison laman ainekset? Teoksessa on toimittaja Hannu Taanilan jälkisanat. Esko Seppänen toimi SKDL:n ja Vasemmistoliiton kansanedustajana vuosina 1987-1996. Euroopan parlamenttiin Seppänen valittiin 1996, ja hän työskenteli siellä Vasemmistoliiton edustajana vuoteen 2009 saakka. Seppänen on myös tuottelias kirjailija, joka käsittelee teoksissaan yhteiskuntaa ja talouspolitiikkaa. Maailman onnellisin kansa on Seppäsen kolmaskymmenes kirja. Hän on aiemmin julkaissut mm. teokset Suomen rikkaat sekä Iiro Viinasen kanssa Vasen oikea, oikea vasen.

Taloustuntija, poliitikko ja entinen Suomen Pankin pankkivaltuutettu avaa tietonsa ja kokemuksensa lukijalle virkistävän vauhdikkaasti. Hän arvostelee kirjassaan demokraattisen päätöksenteon ulottumattomiin jäävää Euroopan Keskuspankkia ja sen haarakonttorin asemaan joutunutta Suomen Pankkia. Niiden rahapolitiikka palvelee ennen kaikkea maailman merkittävintä rikollisjärjestöä: pankkimafiaa. Ihmisille puolestaan annetaan keppikuritusta sisäisen devalvaation politiikalla. Se tukahduttaa taloudellisen kasvun lähes kaikissa muissa Emu-maissa paitsi Saksassa. Suomi on sadan vuoden ajan ollut tottelevainen Saksan seisoja ja sittemmin noussut Saksan merkittävimmäksi EU-liittolaiseksi. Kirjan aiheena onkin Suomen ja Saksan satavuotinen yhteistyö jääkäreistä EU-liittolaisiksi. Käsitellyiksi tulevat myös Naton isäntämaasopimus, EU:n jäsenmaksut ja ylisuuret maataloustuet, tietovuodot ja Supon ja Stasin salaisuudet. Esko Seppänen päivittää myös Suomen rikkaiden listan ajantasalle. Ja antaa iloisesti palaa. Kyytiä saavat kaikki yksityiset ja julkiset instituutiot, joille on edullista että niiden asioista vaietaan julkisessa keskustelussa.

Poliittisen kartan vastakkaisilla laidoilla elämäntyönsä tehneet Iiro Viinanen ja Esko Seppänen käyvät kiivaaseen keskusteluun aatteista, arvoista ja siitä, miten maa makaa. Suomen kohtalonkysymykset hahmottuvat hyvin erilaisina, kun asialla on kaksi periaatteen miestä, jotka eivät arkaile sanoa mielipidettään sen enempää historian käännekohdista kuin suomalaisesta nykymenostakaan. Terävät mielipiteet poliittisesta lähihistoriasta, ay-liikkeestä, Natosta tai EU:sta kalahtelevat vastakkain niin, että kipinät lentävät. Yhteinen sävel löytyy joskus yllättävistä paikoista. Molemmat tuomitsevat ahneuden ja nykypäivän kapitalismin kohtuuttomuuden, molemmat puhuvat luonnonsuojelun ja vihreiden arvojen puolesta, molemmat sallisivat eutanasian. Miehiä yhdistää myös sama kohtalo: molemmat ovat sairastuneet Parkinsonin tautiin. Kokemustensa koulimina sekä Viinanen että Seppänen ovat ennen kaikkea inhimillisyyden ja ihmisarvon puolustajia.

Tässä eräänlaisessa muistelmateoksessa Esko Serppänen ei ennusta menneitä vaan puhuu tästä päivästä, siitä, mitten tähän on tultu. Hän kertoo Stasi- ja KGB-suhteistaan, kuvaa Europarlamenttia sisäruokinnan kultapossukerhoksi ja haluaa kumota rahan vallan yhteiskunnan organisoitumisen ainoana vaihtoehtona. Esko Seppänen on ollut yksi Vasemmistoliiton näkyvimmistä edustajista. Kirjassa hän kuvaa puolueen sisäpiirin toimintaa tavalla, joka on poliitikoille epätavallisen avomielinen. Kirjaan sisältyy myös hyvin henkilökohtaisia kokemuksia elämästä ja sen vivahteista, ja mukana on lähes 600 nimen henkilöhakemisto. Esko Seppäsen monet muistavat edelleen räväkkänä taloustoimittajana, joka sai työstään kaksi valtion tiedonjulkistamispalkintoa. Hän oli Euroopan parlamentin jäsen 1996-2009.