Esko Valtaoja

Maa, ilma, maailma. Kaikki mitä on ollut, kaikki mitä on, ja kaikki mitä tulee koskaan olemaan: maailmankaikkeus." Esko Valtaojan leipälaji on ruokkia mielikuvitustamme maailmankaikkeuden ihmeillä. Tämän hän tekee tavallisen kansalaisen perspektiivistä, omien sanojensa mukaan kuin puhuisi vieressä baaritiskillä notkujalle: ”Pimeä energia ja aine ovat maailmankaikkeutemme todellisia valtiaita, diktaattoreita joilla on yhdessä 95 prosentin määräysvalta. Uskallatko nukkua yösi rauhassa?

Kaksi erilaisesta maailmankatsomuksesta nousevaa vaikuttajaa, emeritukset piispa ja tähtitieteen professori, ryhtyvät jälleen kymmenosaiseen kirjeenvaihtoon. Valtaoja ja Pihkala aloittivat keskustelun uskon ja tieteen välisestä suhteesta vuonna 2004 arvostelu- ja myyntimenestyksellä Nurkkaan ajattelu Jumala, sitä seurasi suosittu Tiedän uskovani - uskon tietäväni vuonna 2010. Sopupeliin ei suostuta kolmannessakaan osassa. Kirjeenvaihto etenee tasaväkisenä, sanan säilä heiluu ajoittain terävänä, välillä keskustelijat ajautuvat umpikujaan, ymmärtävät toisiaan väärin ja ärsyyntyvätkin. Näyttää jo siltä, että yhteistä siltaa kahden erilaisen katsomuksen välille on mahdotonta rakentaa. Ja siitä juuri tässä kirjassa on kysymys: katsomukseltaan erilaisten ihmisten rajojen ylittämisen vaikeudesta ja samalla sen välttämättömyydestä maailman tulevaisuuden vuoksi. Tästä molemmat kirjoittajat ovat yhtä mieltä: siltojen rakentaminen edellyttää myötätuntoista asennetta toista maailmankatsomusta edustavan ajatuksiin, mutta myös omien heikkojen kohtiensa tunnustamista, siis perinteistä nöyryyden hyvettä. Kirjeissä pureudutaan mm. seuraaviin kysymyksiin: Miten kirkolla tätä nykyä menee, entä tieteellä? Millainen maailma olisi ilman uskontoja - parempi vai pahempi? Miten he näkevät vanhuuden ja kuoleman?

Anish Kapoor on yksi maailman merkittävimmistä nykytaiteilijoista. Kapoorin vahvat ja aistikkaat veistokset pitävät katsojaa otteessaan ja määrittävät tilaa tai ympäristöä, joihin ne on luotu. Vaikka Anish Kapoorin teokset ovat usein ulottuvuuksiltaan monumentaalisia, ne ovat tunnelmaltaan intiimejä - ne vaikuttavat sijaitsevan sisäisen maailmamme ja ulkoisen todellisuuden välisellä rajaseudulla. Kapoor hyödyntää taiteessaan metafyysistä vastakkainasettelua, ikuisia kysymyksiä olemisesta ja olemattomuudesta, tuhosta ja syntymästä. Tämä kirja esittelee Kapoorin viimeaikaista tuotantoa ja dokumentoi Serlachiuksella kesällä 2026 avautuvaan näyttelyyn tehdyn monumentaaliveistoksen syntyä. Se sisältää professori Rod Menghamin ja emeritusprofessori Esko Valtaojan esseet sekä taiteilijan haastattelun, jonka on tehnyt näyttelyn kuraattori, taidekriitikko Timo Valjakka. Anish Kapoor is one of the world's leading contemporary artists. His bold, sensual sculptures take hold of the viewer and redefine the space or context in which they are created. Although frequently monumental in scale, Kapoor's works are intimate - as if occupying the borderland between our inner world and external reality. He makes use of visual archetypes and metaphysical opposites, the eternal questions of being and non-being, destruction and birth. This volume presents Kapoor's recent output and documents the genesis of the monumental sculpture made for the exhibition opening at Serlachius Museums, Finland, in summer 2026. There are also essays by Professor Rod Mengham and Professor Emeritus Esko Valtaoja, plus an interview with Anish Kapoor by the exhibition's curator, art critic Timo Valjakka.

Matkaa tieteen viidakoihin Esko Valtaojan opastuksella! Tämä kirja on kertomus vuoden mittaisesta matkasta, jolla samoillaan tieteen viidakoissa ihmetellen, ilahtuen ja oppien. Matkaetappeja eivät ole kaukaiset sademetsät tai savannit, vaan vertaisarvioidut tiedeartikkelit ja uutiset. Esko Valtaojalle eri alojen tiedeartikkeleihin tutustuminen on vuosikymmenestä toiseen ollut yksi viikon kohokohtia ja kattava päivitys siihen, mitä hänen oman erikoisalansa ulkopuolella on tekeillä. Tästä luksuksesta hän ei ole halunnut luopua tutkijanuransa jälkeenkään." Matkakertomukset eivät ole maantiedon oppikirjoja, eikä minunkaan tarkoitukseni ole ollut kirjoittaa tieteen oppikirjaa. En myöskään yritä tarjota kattavaa vuosikatsausta tieteeseen, en top-tusina rankinglistaa, enkä kilpailla tiedettä popularisoivien lehtien kanssa. Satunnaisen turistin tavoin aion eksyä minulle täysin outoihin paikkoihin suu auki päivitellen sitä kaikkea ihmeellistä mitä edestäni löydän ja antaen ajatusteni hortoilla minne ne haluavat."

"Tieto avaa aistimme ja ajatuksemme todellisuudelle. Se auttaa meitä näkemään yhä uutta, ennalta aavistamatonta kauneutta ja ihmeellisyyttä meitä ympäröivässä maailmassa. Se opettaa meidät riemuitsemaan maailmankaikkeudesta, uneksimaan tähtien lämpimässä valossa avaruuden loppumattomien syvyyksien keskellä." Esko Valtaojan leipälaji on ruokkia mielikuvitustamme maailmankaikkeuden ihmeillä. Tässä kirjassa hän esittelee mitä me olemme tieteen avulla saaneet selville maailmankaikkeudesta: Isot, pienet ja kummalliset asiat, tähdet, galaksit, valtava tyhjyys, pimeä aine ja energia sekä elämä.

Trilogiansa kolmannessa osassa Esko Valtaoja ottaa lukijansa mukaan kävelyretkille maailmankaikkeuden ihmeisiin. Goalta kuljetaan tähtiin seuraamaan aineen hidasta kiertokulkua alkuräjähdyksestä eläviin olentoihin, Tasmanian rannikon tappavan myrkyllisten kotiloiden monimuotoisuuteen ja rakkauden kemiaan Turun ylioppilaskylässä. Kävelyretket avaavat silmämme ihmeille, ja ihmeet lisäävät tiedonnälkäämme: "Kävelyni on tehty. Avaan mökin oven ja heivaan vesisangon keittiön pöydälle. Kaikki tämä, vain 1120 askelparia, kaksikymmentäviisi minuuttia, ja silti olen nähnyt kylliksi antamaan minulle pohdittavaa loppuelämäkseni, kylliksi kaikkea mahdollista pitämään ajatukseni vireinä ja tiedonjanoni sammumattomana. En tunne mitään muuta kuin ihmeitä."

Kirjassaan Avoin tie Esko Valtaoja suuntaa katseensa eteenpäin: "Kotona maailmankaikkeudessa pohti Gauguinin kahta ensimmäistä kysymystä: Mistä tulemme? Keitä olemme? Tämä on kirja kolmannesta kysymyksestä: Minne menemme? Tiedämme minne olimme menossa vasta kun olemme siellä. Mutta me voimme kurkistella, arvailla, toivoa ja varoa - koko ajan muistaen, että me emme vain matkaa tulevaisuuteen, me myös teemme tulevaisuutta."

Esko Valtaoja tarkastelee aikamme ilmiöitä omaan jäljittelemättömään tyyliinsä tuoreimmissa kirjoituksissaan.” Anteeksi, nyt en ymmärrä. Miksi professori Valtaoja kirjoittaa aivan muista asioista kuin avaruustähtitieteestä?” kyseli muuan lukija. Koska maailma on niin kertakaikkisen täynnä niin pakahduttavan mielenkiintoisia asioita ja niiden välisiä usein hyvin yllättäviä yhteyksiä.

Esko Valtaoja on viihdyttänyt ja valistanut lukijoitaan ilolla ja suurella sydämellä myös lukuisilla lehtikolumneillaan. Hän uskaltaa sanoa asiat suoraan eikä tassuttele keskitiellä siltä varalta, että joku suuttuisi. Tähän kirjaan valituissa tuoreissa kolumneissa Valtaoja käsittelee laajasti yhteiskunnallisia asioita ja tietenkin tiedettä ja tutkimusta." Kolumnini koettavat ylläpitää ja edistää järkeä, tiedettä ja humanismia. Ja jotta homma ei menisi liian paskantärkeäksi, maustan kaikkea itselleni luontaisilla periaatteilla: näsäviisaalla kaikkitietävyydellä, ärsyttämisen halulla, ihmettelyllä, ylimielisyydellä, rakkaudella maailmaan ja huonolla huumorilla. Ole samaa mieltä, ole eri mieltä, ihastu, raivostu, tai haukottele - mutta muista ajatella."

Esko Valtaojan Kaiken käsikirja käsitteli maailmaa tähän asti, Kohti ikuisuutta -kirjassa Valtaoja suuntaa katseensa tulevaisuuteen. Kolmetuhatta vuotta menneisyyteen mahtuu vielä ajatuksiimme, mutta entäpä kolmetuhatta vuotta tulevaisuuteen? Onko ihmiskunnalla tulevaisuutta? Monen mielestä se on jo allekirjoittanut oman kuolemantuomionsa. Vai elämmekö sittenkin kaikkein parhaita aikoja? Ainakin luonnonvarojen loppumisen ja väestöräjähdyksen aiheuttamaa maailmanloppua on lykätty jo monta kertaa. Tulevaisuuskomiteoiden mietinnöissä voi vielä vilahtaa vuosi 2100, mutta ei koskaan vuosi 21 000. Tulevaisuudessahan se kaikki todella mielenkiintoinen vasta tulee tapahtumaan. Mitkä ovatkaan mahdollisuutemme, ja mitkä rajamme - vai onko nykyiseen pieneen tajuntaamme mahtuvia rajoja lainkaan? Esko Valtaoja raottaa ikuisuuden esirippua.

Esko Valtaoja on kirjoittanut yli kymmenen vuoden ajan kolumneja sanoma- ja aikakauslehtiin. Kirja kokoaa Valtaojan parhaat kolumnit yhdeksi teokseksi, johon on helppo tarttua lyhyenäkin vapaahetkenä. Esko Valtaoja havainnoi kolumneissaan terävästi ja lämpimästi ihmistä maailmassa. Hän ottaa kantaa ajankohtaisiin aiheisiin, muttei epäröi tarttua olemassaolomme perimmäisiin kysymyksiin. Valtaoja tulkitsee uutisvuota, erottaa tiedon jyvät akanoista, viihdyttää ja valistaa samalla kertaa. Kolumnit virkistävät, naurattavat ja saavat lukijan ajattelemaan myös itse. Kokoelma on raikas kooste suomalaista ajattelua etevimmillään. Tieto, politiikka, rauha, luonto, koulutus, tulevaisuus, onni, media, köyhyys, hyväosaisuus, uskonnot, fundamentalismi, evoluutio, ihmisoikeudet, kulutus, avaruus, Eurooppa. Valtaojalle mikään inhimillinen ei ole vierasta. Hän kirjoittaa useasta aiheesta napakasti argumentoiden ja avartaa lukijan kokemuspiiriä hienovaraisesti.

Lisbeth Landefort pakeni nuorena natseja Itävallasta Suomeen. Hänestä tuli näyttelijä, muusikko ja lopulta teatteri- ja oopperaohjaaja. Hänelle tähdet ovat tähän asti loistaneet näyttämöllä, mutta niiden todellinen olemus kiehtoo häntä yhä. Landefort tarjoilee elämästään välähdyksiä, joissa tähtitaivas ja avaruus limittyvät koettuihin hetkiin. Mitä noissa hetkissä oikeastaan näkyi? Landefort haluaa tietää, mistä taivaankappaleissa on kyse ja pyytää oppaakseen Esko Valtaojan: "Tehdään me yhdessä kirja! Minä ihmettelen ja sinä selität!" Landefortin kysymykset tiivistävät, miten ihminen viime kädessä maailmankaikkeuden kokee. Vain paljon nähnyt voi olla näin rohkea. Esko Valtaoja vastaa kysymyksiin tyylilleen uskollisena: "Minne tähdenlento päätyy? Kerronpa sinulle salaisuuden, Lisbeth. Minun pöytälaatikkooni." Oman näkökulmansa tarinoihin tuo kirjan kuvittanut taidegraafikko Tuula Moilanen, joka on asunut pitkään Japanissa ja hakee innoituksensa sikäläisistä puupiirroksista ja mangasta.

Maailma on hämmästyttävä, monimuotoinen ja pitkälti selittämätön. Esko Valtaoja ei lannistu vähästä vaan heittää peliin tieteen. Tuloksena on käsikirja kaikesta." Mitä teemme kaikella tiedolla? Parempaa maailmaa. Meille ei ole enää sijaa maailmassa, josta tulimme; tiedon portit ovat avautuneet eikä menneisyyteen ole paluuta. Mutta tieto on jäsenneltävä, siitä on koetettava löytää se olennaisin ydin, jonka varaan voi sitten omien halujensa, kykyjensä ja tarpeittensa mukaan rakentaa oman Kaiken käsikirjansa, oppaansa maailmaan. Tämä kirja on minun yritykseni tiivistää kaikki olennainen maailmasta ja ihmisestä, aineesta ja hengestä pariinsataan sivuun."

Kotona maailmankaikkeudessa tutkii elämän mahdollisuutta maailmankaikkeudessa. Kirja on näkemyksellisen tiedemiehen tutkimusmatka elämään ja sen olemukseen. Elämän kemiallinen resepti tunnetaan hyvin, mutta alkuaineista on vielä pitkä matka rakastamiseen kärsimiseen ja unhoittamiseen kykenevään ihmiseen. Mikä erottaa kuraveden bakteerista tai mikä koneen ihmisestä? Maailmankaikkeuden fysikaaliset vakiot vaikuttavat siltä, kuin tarkoituksena olisi synnyttää elämää. No, missä kaikki muut sitten ovat? Jos muita ei ole, onko meidän tehtävämme valloittaa maailmankaikkeus? Valtaoja valloittaa avaruuden tai ainakin oman Linnunratamme, jos vain rahat riittävät. Avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja on perehtynyt astrobiologiaan ja hän ammentaa ensimmäisen kirjansa ainekset paitsi tähtitieteestä, biologiasta ja kulttuuriantropologiasta myös sci-fi-kirjallisuudesta, elokuvista ja taiteesta. Kirja on palkittu Tieto-Finlandialla vuonna 2002.

Esko Valtaojan luonnontieteiden ylistys jatkuu. Kirjaan on koottu Valtaojan lyhyempiä tekstejä ensimmäistä kertaa kirjassa julkaistaviksi. Aiheet ovat ennestään tuttuja, maailmankaikkeus kaikkine outoine ilmiöineen, elämän synty, todellisuus, uskonto, taide, maailmanloppu, avaruusmatkailu.