Eveliina Talvitie

”Sanoivat, että halusin sopimattomia. Tavallisen olisi pitänyt riittää.”"Eveliina Talvitie kirjoittaa Poriin sijoittuvan sarjan. Ompelijan tapa katsoa maailmaa on Talvitielle tuttu jo lapsuudesta." -Satakunnan Kansa”Helga tikkaa kotikylänsä asukkaille täkit ja ompelee vaatteet välihousuista leninkeihin ja morsiuspukuihin. Maalaistalon vintillä syntyy myös pariisilaisen haute couturen inspiroimia luomuksia, jotka herättävät jumalanuskoisissa pelkoa. Sodanjälkeinen aika avartaa työlle omistautuneen ompelijan mahdollisuuksia, mutta kaikkea ei voi saada. Helga päätyy lähipiiriä ravisuttavaan ratkaisuun. Päällimmäisenä polttelee halu kasvaa palvelijasta itselliseksi tekijäksi.Helga aloittaa uuden Ompelija-trilogian käsityöläisnaisista ja muodin voimasta. Teos on lumoava ja psykologisesti tarkka kertomus uskalluksesta, kauneuden kaipuusta ja mahdollisuuksien rajoista.”Laatikkomainen muoto oli herättänyt muissa ensi alkuun kummeksuntaa mutta niin vain oli epäilijöiden mieli muuttunut.Ehtisikö Helga tekaista sellaisen kyläilymekon. Sen jossa on ne isot taskut.Ja ehtihän Helga. Varsinkin kun oli oppinut, että vähempikin viimeistely toisinaan piisasi. Itselleen hän oli taiteillut kyläilymekosta myös säkkimäisemmän version, joka kapeni polvia kohden kuin soutuveneen keula. Siinä oli suuren maailman tyyliä, sitä Balenciagaa.”Eveliina Talvitie on Tallinnassa asuva, palkittu kirjailija, jonka tuotantoon kuuluu romaaneja, tietokirjoja ja lastenkirjallisuutta. Helga on Talvitien neljäs romaani. Ompelijan tapa katsoa maailmaa tuli hänelle tutuksi jo lapsena, kun hän seisoi ompelijaäitinsä ja -isoäitinsä sovitettavana.

Lähdetäänkö vaikka siitä, että Lii ei tosiaankaan ole mikään pälättäjä. Tarkemmin sanottuna hän on valikoiva mutisti, jonka pitää toisinaan vetäytyä hetkeksi omiin oloihin ja kelailla asioita rauhassa. Aina välillä käy kyllä niin, että ihmiset yrittävät väen vängällä saada hänet puhumaan. Liin ystävä Lee ei yritä, sillä hän on erittäin taitava lukemaan ajatuksia. Osittain sen takia Lii ja Lee toimivat niin saumattomasti yhteen.Lii osaa ilmestyä paikalle täysin äänettömästi. Hän on myös synnynnäinen salapoliisi, joka on kiinnostunut erityisistä paikoista. Yhteen sellaiseen hän vie myös ystävänsä Leen.Kukas muu kuin Lii kertoo ystävysten sinisestä kesästä, kovakuoriaisista ja itsensä ylittämisestä. Kahden erityislapsen elämänmullistavaa ystävyyttä käsittelevän sarjan ensimmäinen osa ”Ai niin minä olen muuten Lee” palkittiin vuonna 2023 Lastenkirjainstituutin Punni-palkinnolla. Eveliina Talvitie on Tallinnassa asuva kirjailija ja toimittaja. Hänen tuotantoonsa kuuluu romaaneja, elämäkertoja ja tietoteoksia. Jani Ikonen on palkittu kuvittaja ja graafinen suunnittelija, joka tunnetaan modernista ja omintakeisesta kuvitustyylistään.Tekijät ovat aiemmin tehneet yhteistyötä monivuotisessa Erilaiset-taideprojektissa, joka kertoo vammaisten lasten arjesta eri puolilla maailmaa."Kun suljen silmät ja ajattelen sinistä niin tulee välittömästi ihan hiljaista ja kuulen miten tuuli loiskuttaa aaltoja. Seuraavaksi mä jo sukeltelen valtameressä ja näen tähdenmuotoisia koralleja."

Paljas romaani äidinkaipuusta ja luopumisesta Matleena on aloittanut työt äitinsä Helgan salongissa. Eletään muodin vallankumousta, jonka suunnan määrittää nuoriso. Pukeutumisesta tulee kannanotto: hameet lyhenevät, lahkeet levenevät – ja silti yhä keskustellaan, onko naiselle soveliasta pukeutua housuihin. Salonki on vakiinnuttanut asemansa, mutta valmisvaateteollisuus syö ateljeeompelijoiden toimeentuloa. Laadukkaasta jäljestä tunnetun salongin sisällä käydään tyttären ja äidin välistä hiljaista taistelua. Yhteinen tekeminen paikkaa puhumattomuutta, mutta ylisukupolvisia haavoja on vaikea ommella umpeen. Matleena jatkaa kiitettyä Ompelija-trilogiaa. Se kertoo herkkävireisesti ja taidokkaasti käsityöläisyydestä, tavallisuuden tuomasta turvasta sekä vaatteista ja muodista osana ihmisen ja maailman suhdetta. ”Helga kuvaa 1940–1960-lukuja hätkähdyttävän autenttisesti. Epookkikuvaus on tyylikästä ja mieleenpainuvaa. Kertoja kuvaa pukuompelijan työtä niin yksityiskohtaisesti, että siinä erottuu aitoa intohimoa.” – Satakunnan kansa ”Talvitien vähäeleistä, hienovireistä ja tarkkaa kerrontaa on ilo lukea.” – Kirjojen kuisketta

Kata Kärkkäisen hengästyttävä matka Katariina Souriksi. Kata hätkähdytti Playboy-kuvilla 1980-luvulla, loi seuraavalla vuosikymmenellä uran käsikirjoittajana ja kirjailijana ja 2000-luvulla kuvataiteilijana. Valovoimaisen naisen elämäkerta on Eveliina Talvitien upeasti kirjoittama syväsukellus poikkeusyksilön mielenmaisemaan ja median luomaan naiskuvaan kolmenkymmenen vuoden aikana. Luvassa on raadollisen suoraa tekstiä elämästä, joka pursuaa vaarallisia tilanteita, rakastumisia, epävakautta, neonvärejä, viiniä, shamanismia, perinnemaisemia, miehiä, glamrockia, surua, vihaa ja oivalluksia. Menneisyys kietoutuu nykyisyyteen ja uusi elämä tekee siksakia vanhan päälle.

Eeva juoksee aamuyöllä talvipakkasessa vain ohut yöpaita yllään, paljain jaloin. Pakenee nykyhetkeä ja menneisyyttä. Varastamisen pakkoa. Tyhjyyden pelkoa. Sadistisia satuttajia ja muita epäkelpoja tapauksia. Maailmaa, jossa itsestään hurmioitunut mies saa mellastaa mielin määrin ja talloa vähäisempiä.Eeva voisi jäädä lumeen makaamaan mutta ei jää. Kun peli käy kovaksi, tarvitaan törkeitä tekoja, joiden jäljiltä oikea ja väärä eivät enää asetu entisille paikoilleen.Uskollisuuden ja petollisuuden rajat hämärtyvät. Tavallisesta tulee pitkästyttävää ja mieli saa uudenlaisen vapauden.Kovakuorinen on tarina tyttöjen välisestä ystävyydestä, joka kantaa aikuisuuteen saakka. Pikkukaupungin jo nostalgiseen kerrostalolähiöön ja pääkaupunkiin sijoittuva tarina pujottelee 1970-luvulta 2000-luvulle. Kovakuorinen on myös tarina siitä, kun saalistajasta tulee saalis. Se leikittelee mieheydellä, naiseudella ja todellisuudella. Kipeästä tulee hauskaa ja hauskasta kipeää.

Tarinallinen elämäntaito-opas osoittaa kuinka varatonkin voi vaurastua Kirjan tositarina osoittaa, että pienelläkin pankkitilin saldolla aloittava voi ottaa taloutensa haltuun ja kerätä varallisuutta. Viisitoista vuotta tanssitaiteilijana toiminut Heli Meklin kyllästyy rahattomuuteen ja oivaltaa haluavansa kantaa vastuun henkilökohtaisesta taloudestaan. Hän päättää opiskella juristiksi, muuttaa Tallinnaan ja hyppää mukaan oravanpyörään. Sopeutuminen parikymppisten opiskelijoiden joukkoon nelikymppisenä opettaa tekijälle nöyryyttä. Opintojen edetessä alkaa häämöttää uraputki pörssiyhtiössä, mutta haaveet vaurastumisesta ohjaavat lopulta asuntosijoittamisen pariin ja tavoitteet kasvavat. Kirja on kokoelma vähävaraiselle karttuneita selviytymiskonsteja sekä oivalluksia kekseliäisyyden voimasta ja budjetoinnin taidosta. Se muistuttaa, että sijoittaminen ja varallisuuden kartuttaminen on mahdollista, vaikka tili olisi juuri nyt tyhjä. Olennaista on hahmottaa, mitä kannattaa tavoitella, mistä luopua ja milloin on syytä tarkentaa suuntaa. Tutustu tähän omakohtaiseen talousoppaaseen tarkemmin ja tilaa se omaksi. Heli Meklin on Teatterikorkeakoulusta valmistunut tanssitaiteilija ja koreografi. Pariisissa, Berliinissä ja Hongkongissa vietettyjen vuosien jälkeen Meklin opiskeli EU- ja kansainvälistä oikeutta Tallinnan teknillisessä yliopistossa sekä yritysjuridiikkaa Aalto-yliopistossa. Sittemmin hän siirtyi finanssialalle ja kiinnostui asuntosijoittamisesta. Meklin haluaa edistää avointa rahapuhetta, sekä madaltaa kynnystä rahataitojen opetteluun. Eveliina Talvitie on Tallinnassa asuva monipuolinen ja palkittu kirjailija, jonka tuotantoon kuuluu romaaneja, tietokirjallisuutta, elämäkertoja ja lastenkirjallisuutta. Tietokirjoissaan Talvitie on käsitellyt muun muassa naisten yhteiskunnallista asemaa ja ihmisoikeuksia. Vuonna 2025 Talvitie sai Suomen tietokirjailijaliiton Tietokirjailijapalkinnon.

Lee oli väga väike, kui avastas oma esimese erilise võime. Ta suudab olla samal ajal nii unes kui ka ärkvel, Uneaidas. Kuigi paistab, et Lee ei kuula üldse, siis tegelikult tema tundlikud kõrvad kuulevad kõike. Ta räägib kivide ja võilillede keelt, kuid inimestega suhtlemine valmistab talle veidi raskusi. Lee eelistab vaikust ja kõneleb omaette, millel põhineb ka terve päeviku-sarnase raamatu kulg. Teda jäetakse mõnikord mängudest kõrvale ja suletakse ukse taha, mis pole sugugi meeldiv.Ta elab koos isaga, kuid helistab sageli emale Indiasse. Kuigi ta naudib üksi olemist, siis vähemalt pool miljonit inimest on küsinud, kas tal on ka mõni sõber. Lee tunneb end üsna üksildasena päevani, mil ta kohtub huvitava lompihüppajaga ..."Ah jaa, mina olen muideks Lee" alustab lasteraamatusarja, mis jutustab kahe erilise lapse elumuutvast sõprusest.Eveliina Talvitie on Tallinnas elav kirjanik. Tema loomingu hulka kuuluvad romaanid, elulood ja teadustööd. "Ah jaa, mina olen muideks Lee" on tema esimene lasteraamat.Jani Ikonen on auhinnatud illustraator ja graafiline disainer, keda tuntakse modernse ja isikupärase illustratsioonistiili poolest.

Mustan huumorin sävyttämä romaani äidin ja tyttären välisestä tilinteosta.Milloin hän oli tajunnut, ettei osaa puhua tyttärensä kanssa? Ehkä alusta saakka. Marta oli pelottanut häntä jo lapsena. Oli ollut niin salaperäinen ja etäinen. Pieni pulleaposkinen pyhimys. Ihan kuin tyttö olisi kantanut mukanaan salaista tietoa, jota ei paljastanut äidilleen, koska tämä ei ollut sen arvoinen.Vanhaksi hipiksi tunnustautuva Sofia on viiniin menevä, pikkusikareita poltteleva kuusikymppinen. Hän ei ole osannut juurtua mihinkään, mutta on perustanut tukikohdan Ateenaan. Rähjäisen kotitalon alakerrassa toimivassa Piros-baarista on muodostunut hänen olohuoneensa, jossa hän kohtaa kaltaisiaan nykyajan hämmentämiä, ikääntyneitä vallankumouksellisia.Suomessa asuvalle Marta-tyttärelle äidin boheemi elämäntyyli näyttäytyy vastuuttomuutena ja välinpitämättömyytenä. Etäisyys äidin ja tyttären välillä on kasvanut vuosi vuodelta ja yhteys lopulta katkennut kokonaan.Sofian maailmankuva pohjaa nuorena omaksuttuihin feminismin ja vapaan rakkauden aatteisiin. Kuva kuitenkin säröilee nykyajassa. Harhailevien ajatusten, muistojen ja kaipauksen joukosta puskee esiin kitkeriä elämänviisauksia.Sofia alkaa suoltaa pieniä ilkeitä tarinoitaan ja lähettää niitä tyttärelleen. Alkaa tarinoiden vaihto, jonka edetessä äiti ja tytär saavat uuden mahdollisuuden -ennen kuin on liian myöhäistä.Eveliina Talvitie (s. 1970) on Tallinnassa asuva kirjailija ja toimittaja. Hänen tuotantoonsa kuuluu romaaneja, elämäkertoja ja tietoteoksia. Pieniä ilkeitä tarinoita on hänen kolmas romaaninsa.

Aloitettaisiinko vaikka siitä, että Leellä on useita mainittavia erityisvoimia?Hän on erittäin taitava maastoutuja, ja osaa hän myös olla samaan aikaan unessa ja hereillä. Siitä on koulussa korvaamatonta hyötyä.Kun Lee näyttää siltä, ettei lainkaan kuuntele, hänen tuntosarvenherkät hörhökorvansa kuulevat kaiken.Lee puhuu kivien ja voikukkien kieltä, mutta ihmisten kanssa hänellä on hieman hankalaa. Sitä paitsi toisinaan hän jää leikeistä ulkopuoliseksi ja hänet suljetaan oven taa, eikä se ole yhtään kivaa.Lee asuu kaksin isänsä kanssa, mutta joskus hän vielä saa keinussa niin kovat vauhdit, että ponkaisee yhdellä jättihypyllä äidin luo Intiaan.Lee on aika yksin, kunnes yhtenä päivänä kohtaa kiinnostavan vesilätäkköhyppijän, ja kaikki muuttuu.Ai niin, minä olen muuten Lee aloittaa sympaattisen lastenkirjasarjan, joka kertoo kahden erityislapsen elämänmullistavasta ystävyydestä. Sarjan seuraava osa ilmestyy keväällä 2024.Eveliina Talvitie on Tallinnassa asuva kirjailija ja toimittaja. Hänen tuotantoonsa kuuluu romaaneja, elämäkertoja ja tietoteoksia. Ai niin, minä olen muuten Lee on hänen ensimmäinen lastenkirjansa.Jani Ikonen on palkittu kuvittaja ja graafinen suunnittelija, joka tunnetaan modernista ja omintakeisesta kuvitustyylistään.Tekijät ovat aiemmin tehneet yhteistyötä monivuotisessa Erilaiset-taideprojektissa, joka kertoo vammaisten lasten arjesta eri puolilla maailmaa.

Polttavan ajankohtainen kuvaus pakolaisuudesta ja kunniaväkivallasta.Afgaanitaustainen Azadeh kasvoi pakolaisena Iranissa. Isänsä kuoltua hän sai äidin ja sisarusten kanssa turvapaikan Suomesta, mutta tasa-arvon mallimaassa elämä muuttui entistä rajoitetummaksi. Nuori tyttö pakotettiin kihloihin serkkunsa kanssa ja häntä kohdeltiin väkivaltaisesti. Yhteiskunta ympärillä sulki silmänsä. Azadeh päätyi yrittämään itsemurhaa mutta pakeni lopulta turvakotiin. Hän aloitti uuden elämän yksin ja tyhjästä, kouluttautui ja löysi oman paikkansa.Periksiantamattoman nuoren naisen kasvutarina haastaa pohtimaan suomalaisen yhteiskunnan kipukohtia, joista on vaikea puhua pelon ja ennakkoluulojen takia.

Marie on pakomatkalla liettualaisessa merenrantakylässä. Mikään ei ole niin kuin ennen, etenkään Marie itse. Itseään kootessaan Marie turvautuu salaperäiseen Emiliin ja harjoittelee nyrkkeilemistä. Hän haluaisi kadota, mutta muistot palaavat aina. Välttämätöntä ei voi kaihtaa loputtomiin.Eveliina Talvitien romaani on kolmiodraama, joka antaa äänen triangelin kaikille osapuolille ja tilaa mielen ristiriitaisuuksille. Se kuljettaa lukijan road tripille Baltian halki, palaa Viron itsenäistymisen vuosiin, kävelyttää pitkin Marseillen katuja ja kulkee mukana ranskalaisen rockyhtyeen kiertueella. Kun erilaiset maailmat kohtaavat, syntyy epätavallisia ratkaisuja.Talvitie purkaa herkästi ja samalla väkevän ilmaisuvoimaisesti mysteeriä, jonka taustalla olevat syyt kumpuavat syyllisyydestä, vapaudenhalusta, väkivallasta ja rakkaudesta. Kuin huomaamatta romaani peilaa myös suljetun ja avoimen yhteiskunnan välisiä eroja ja niiden vaikutusta yksilöihin.Romaani on saanut inspiraationsa tosielämän tragediasta. Vuonna 2003 ranskalainen näyttelijä Marie Trintignant menehtyi rockmuusikko Bertrand Cantatin pahoinpitelemänä. Kävin vaan uimassa, sisko hengittää tositapahtumia, osin lainaakin niistä. Tarina ja päähenkilöiden kohtalot ovat kuitenkin uusia.

Eveliina Talvitie pohtii uutuuskirjassaan, miksi sanapari 'vanha nainen' saa monet tuohtuneena todistamaan päinvastaista?Vanheneminen on väistämätöntä. Jos se kielletään, piiloon jää paljon arvokasta, hullua ja sielukasta. Miksi siis niin harvassa ovat ne naiset, jotka ylpeästi tunnustautuvat vanhoiksi?Talvitie kohtaa uutuuskirjassaan viisikymmentävuotiaan itsensä lisäksi 11 naista, jotka ovat elämässään osanneet tanssia muidenkin rytmiin, mutta löytäneet lopulta omansa. Kokemuksistaan kertovat Ann Selin, Anu Sinisalo, Ervi Sirén, Katariina Souri, Laila Snellman, Leena Pasanen, Marketta Mattila, Pirkko Arstila, Pirkko Lahti, Raisa Rauhamaa ja Seela Sella. Kirjan upeat valokuvat on ottanut Jyri Pitkänen.”Minun ikäni on julkeasti kasvava numero, joka on paljon muutakin kuin numero. Se on itkua, iloa, surua, katkeruutta, petosta, kipua, hurmiota, häpeää. Viimeksimainittua koko ajan vähemmän.”

Kaksi erilaista elämää. Kaksi suomalaista naista. Molemmista tuli isona feministi.Maryan Abdulkarim ja Eveliina Talvitie ovat kohdanneet paljon sitkeästi eläviä feminismiin liittyviä uskomuksia ja hokemia, joista useat eivät pidä paikkaansa. Toisin sanoen kyse on eräänlaisista myyteistä.Tässä kirjassa nuo myytit murretaan, kuoritaan ja pilkotaan paloiksi. Tarjolla on herkullisia väitteitä ja sitäkin herkullisempia vastaväitteitä.Tämä kirja on ajattelevien ja kysyvien ihmisten kirja kaltaisilleen: ”Kuka nyt helppoa haluaa, kun voi saada haastavaa.”