Grigoris Balakian

”Olin hajalle lyödyn lauman paimen, karkotukseen tuomittu kirkonmies karkotettujen karavaanissa.” Huhtikuussa 1915 Konstantinopolissa pidätettiin 250 armenialaisen älymystön jäsentä ja kuljettiin Anatolian sisäosiin. Pidätykset olivat alku armenialaisten kansanmurhalle. Yksi pidätetyistä oli pappismunkki Grigoris Balakian (1876-1934). Hän joutui pakkomarssille etelään, kohti Syyrian autiomaata. Vaikka hän tiesi kulkevansa kohti kuolemaa, hän päätti selvitä hengissä ja kirjoittaa kokemuksistaan jälkipolvia varten. Viime hetkillä hän livahti pakoon vartijoiltaan, palasi pari vuotta piileskeltyään Konstantinopoliin ja alkoi kirjoittaa. Armenialainen Golgata on noussut Primo Levin ja Elie Wieselin teosten rinnalle kansanmurhien selviytymiskirjallisuuden klassikoksi. Se on myös ensimmäinen suomeksi käännetty omiin kokemuksiin perustuva todistajanlausunto tästä 1900-luvun suurimpiin kuuluvasta tragediasta. Teos julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan suomeksi.

On April 24, 1915, Grigoris Balakian was arrested along with some 250 other leaders of Constantinople's Armenian community. It was the beginning of the Ottoman Empire's systematic attempt to eliminate the Armenian people from Turkey--a campaign that continued through World War I and the fall of the empire. Over the next four years, Balakian would bear witness to a seemingly endless caravan of blood, surviving to recount his miraculous escape and expose the atrocities that led to over a million deaths. Armenian Golgotha is Balakian's devastating eyewitness account--a haunting reminder of the first modern genocide and a controversial historical document that is destined to become a classic of survivor literature.