Gunnar af Hällström

Tarpeellinen perusteos tutustuttaa lukijansa varhaisen kirkon teologiseen ajatteluun ja antaa välineitä kirkkoisien tekstien ymmärtämiseen. Johdatus varhaisen kirkon teologiaan on asiantunteva ja selkeä johdatus kristillisen teologian alkuvaiheisin. Ensimmäisinä vuosisatoina muotoutui se teologinen perusta, joka on yhteinen kirkoille vielä tänään. Kirja jakaantuu neljään päälukuun. Aluksi perehdytään varhaisten kristittyjen maailmaan: millaisessa ympäristössä kristinusko syntyi, mikä siinä vetosi aikakauden ihmisiin ja millainen oli kristittyjen ja heidän ympäristönsä välinen suhde. Toinen luku valottaa varhaiskristillisen teologian kehitystä. Luvussa selvitetään, miten uuden uskon julistuksesta kehittyi teologista pohdintaa ja millaisiin auktoriteetteihin kirkko nojasi. Kolmas luku keskittyy kahteen kristinuskon keskeiseen piirteeseen, kolminaisuusoppiin ja kristologiaan, joiden muotoutumista seurataan varhaisten lähteiden valossa. Neljännessä luvussa tarkastellaan ihmisen ja Jumalan suhdetta varhaisen kirkon opetuksessa ja elämässä. Johdatus varhaisen kirkon teologiaan on tärkeä kirja jokaiselle teologille ja oiva johdatus aiheeseen antiikinhistoriasta kiinnostuneille. Teos on arvokas käsikirja uskonnonopettajille ja tarpeellinen jokaiselle, joka on kiinnostunut kirkon historiasta tai haluaa ymmärtää aikamme teologiaa ja eri kirkkojen teologisia painotuksia. Kirjan ovat kirjoittaneet prof. Gunnar af Hällström (Joensuun yliopisto), TT Anni Maria Laato (Åbo Akademi) ja piispa, dos. (Helsingin yliopisto) Juha Pihkala. He ovat tutkimuksessaan perehtyneet varhaisen kirkon dogmatiikkaan ja historiaan. Jokainen on myös osallistunut ekumeeniseen työhön

Mitä Uuden testamentin jälkeen oikein tapahtui? Toinen kristillinen vuosisata on aina kiinnostanut niin tutkijoita kuin kristikansaa yleensäkin. Siirtymä apostolisen ajan kirkosta ja ajattelusta kirkkoisien aikaan ja teologiaan on melkoinen, ja toinen sekä osittain kolmas vuosisata auttavat tulkitsemaan kristikunnan kehityksen kulkua. Tuolle aikajaksolle sijoittuivat myös suuret vainovuodet, kunnes varhaiskirkon marttyyrien aika päättyi 300-luvun alussa. Syytöksiä riitti varhaisia kristittyjä vastaan. Yhteiskunnan kaikki luokat lukutaidottomista filosofeihin ja hallitsijoihin esittivät tyypillisiä kristinuskon vastaisia väitteitään: oppimattomat koskien seksiä ja väkivaltaa, filosofit typeryyttä ja hallitsijat kansalaistottelemattomuutta. Apologeetat vastasivat kaikille, mutta ennen kaikkea hallitsijoille, koska näillä oli valta päättää, vainotaanko kristittyjä vai ei. Heidän vastauksensa tarjoavat nykypäivän lukijoillekin hyvän kuvan siitä, miten he ymmärsivät kristillisen opin ja elämän. Syytetyn penkilläkään he eivät tyytyneet pelkästään puolustautumaan, vaan he suosittelivat parhaaseen mahdolliseen ”filosofiaan”, eli kristinuskoon, perehtymistä. Apologeettojen puheenvuoro on viesti varhaiskirkon vainotuilta. Gunnar af Hällström (s. 1950) on dogmatiikan emeritusprofessori, joka on erikoistunut varhaisen kirkon ja kirkkoisien historiaan.