Johan Huizinga kirjoitti vuonna 1935 tarkan analyysin länsimaisen sivilisaation kriisistä ja nousevan fasismin uhasta. Huizinga selvittää tässä kirjassa, kuinka valistuksen ihanteet olivat antaneet tilaa mekanistiselle ajattelulle ja kulttuurin rapautumiselle. Hollantilaisen historioitsijan havainnot kulttuurin ja politiikan suhteesta sekä sivistyneiden arvojen hauraudesta ovat hätkähdyttävän ajankohtaisia nykypäivän lukijoille, kun maailma kamppailee samanlaisten haasteiden kanssa.