Hanna Lundell-Reinilä

Seksitauteihin on perinteisesti liittynyt vahva häpeän stigma. Seksitaudit on nähty myös kansanterveydellisenä uhkana, jota on torjuttu lainsäädännöllä. Yleisimpiä seksitauteja on voitu hoitaa lääkkeillä 1940-luvun lopulta lähtien. Lähti kuin kuppa Töölöstä tarkastelee seksitautien historiaa Suomessa. Se kertoo, miten suomalainen yhteiskunta suhtautui näihin tauteihin 1900-luvun alusta tähän päivään. Teoksessa käsitellään myös seksitautien hoidon järjestämistä, käytännön hoitotyön muutoksia ja potilaan asemaa. Samalla teos esittelee seksitautien ehkäisemiseksi tehtyä työtä.” Vismuttineuloja ei ehditty keittää, ne viskattiin vain pyllyistä suoraan pöydällä olevaan karboliuokseen puhdistumaan. Kyllä piti kiirettä kun pääsiäisen jälkeenkin eräänä päivänä oli hoidettavana 45 kuppapotilasta, jolle oli annettava neosalvarsaania intravenöösisesti ja samalla myös vismuttia takapuoleen, vain kahden tunnin sisällä.” Apulaislääkäri C. E. Sonck, Helsingin kaupungin veneeristen tautien poliklinikka, 1930-luku

Nyky-Suomi voi ylpeillä maailman koulutetuimmilla naisilla, mutta vielä 150 vuotta sitten tilanne näytti kokonaan toisenlaiselta. Konkordia-liitto on vuodesta 1885 asti tukenut taloudellisesti naisia, jotka ovat sinnikkäästi tavoitelleet koulutusta sekä uraa tai ammattia, vaikka ympäröivä yhteiskunta ei ole siihen aina kannustanut. Samalla kun Lahjakkaat, sitkeät, kyvykkäät kertoo Suomalaisen Konkordia-liiton tarinaa, se luo kokonaiskuvaa naisten ammatti- ja korkeakoulutuksessa tapahtuneesta kehityksestä. Teos käsittelee myös naisten työmarkkina-asemassa tapahtuneita muutoksia ja erityisesti niiden vaikutusta naisten opiskeluun. 150 vuodessa on kuljettu pitkä matka, mutta ovatko kaikki lasikatot vieläkään särkyneet?