Hannele Tolonen

Lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (lapsenhuoltolaki 361/1983) on tehty laaja uudistus, joka tuli voimaan 1.12.2019. Kirjassa esitellään uudistuksen keskeinen sisältö ja sen olennaiset vaikutukset erityisesti lapsenhuoltoasioita koskevissa viranomaismenettelyissä. Teoksessa käydään systemaattisesti läpi kaikki uudistetut ja uudet lapsenhuoltolain säännökset. Kokonaisuuden hahmottamiseksi lakia tarkastellaan myös uudistuksen ulottuvuutta laajemmin siten, että sen luvuista 1-3 a käsitellään kaikki säännökset kommentoiden kutakin tiiviisti. Lisäksi teoksessa käsitellään yksityiskohtaisemmin huolto-oikeudenkäynnin piirteitä, lapsen osallisuutta ja tuomioistuinsovittelua menettelyvaihtoehtona. Teoksessa hyödynnetään myös kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin liittyvää aineistoa, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä. Teoksessa huomioidaan erityisesti lapsenhuoltoasioiden parissa työskentelevien ammattilaisten, kuten tuomareiden, asianajajien ja lastenvalvojien tiedontarve. Heille aikaisemman sääntelyn piirteet ovat tuttuja, ja olennaista on tietää, mikä nyt on toisin. Keskeistä on vertailu aikaisempiin säännöksiin ja uudistettujen säännösten tulkintaan liittyvät näkökohdat. Lukijalta ei edellytetä aiemman sääntelyn perusteellista hallintaa. Lisätietoa on koottu sisennettyihin kappaleisiin, ja alaviitteissä ohjataan lukija aikaisempaa lainsäädäntöä koskevien lähteiden pariin. Kirja sopii myös muille aiheesta kiinnostuneille juristeille, oikeustiedettä opiskeleville sekä aihepiiriin liittyvää tietoa käytännössä tarvitseville. Samalla teos on suunnattu puheenvuoroksi kotimaiseen lapsi- ja prosessioikeudelliseen tutkimukseen. Kirjoittajat ovat oikeustieteen tohtoreita ja varatuomareita. Heidän erityisalaansa ovat muun muassa lapsenhuoltoriitoja koskevat menettelyt, joita he ovat väitöskirjoissaan tutkineet yhtäältä oikeudenkäynnin ja toisaalta tuomioistuinsovittelun näkökulmista.

Lapsen osallisuutta itseään koskevien asioiden käsittelyssä on korostettu kansallisessa lainsäädännössä ja lapsen ihmisoikeutena. Samalla lapsi on edelleen suojelun ja huolenpidon kohde. Erityisen hankalia kysymyksiä osallistumisesta ja suojelusta liittyy oikeudenkäynteihin, joissa päätetään lapsen läheissuhteista. Kaksi merkittävää tällaista asiaryhmää sijoittuu meidän järjestelmässämme eri tuomioistuinlinjoihin. Huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevat asiat käsitellään yleisissä tuomioistuimissa, kun taas huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta päättävät hallintotuomioistuimet. Jos samaan lapseen kohdistuu sekä yksityisen huollon järjestämistä että lastensuojelun toimenpiteitä, menettelyillä voi olla liitännäisyyttä. Lapsen prosessuaalinen asema näissä oikeudenkäynneissä on järjestetty eri tavoin. Tässä prosessioikeuden alaan kuuluvassa väitöskirjassa tarkastellaan lapsen prosessiasemaa, kun hänen huollostaan tai huostaanotostaan päätetään tuomioistuimessa. Tutkimuksessa vertaillaan näissä asioissa omaksuttuja lapsen aseman lähtökohtia ja tarkastellaan lapsen osallistumiselle asetettavia laatuvaatimuksia. Erityisesti pohditaan, mitä oikeusturvaongelmia voi liittyä oikeudenkäynteihin, joissa nousee esiin kysymyksiä sekä huollon järjestämisestä että lastensuojelun tarpeesta. Tutkimuksessa otetaan esille myös kysymykset lapsen erillisestä edustamisesta ja avustamisesta oikeudenkäynnissä sekä tällaiseen tehtävään määrättävän henkilön roolista. Oikeudellista lähdeaineistoa täydentää kotimaisista huolto- ja huostaanottoasioista kerätty tapausaineisto, josta selvitetään menettelyjen liitoskohtien piirteitä ja lapsen osallistumisen toteutumista. Menettelyille asetettavia vaatimuksia tarkastellaan myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön valossa.