Hannimari Heino

Ensin ritisi, sitten ratisi. Kuin jokin olisi pyrkinyt jostain hyvin ahtaasta paikasta ulos. Sitten Isse näki sen. Keltaisen! Jääkarhunpentu Isse lähtee lumen ja jään keskeltä etsimään värejä. Sattuma kuljettaa Issen Grönlannista pieneen italialaiskylään, missä se saa uusia ystäviä ja joutuu värvätyksi vaaralliseen tehtävään. Seikkailun syövereissä löytyy värien kirjo, mutta samalla Isse saa huomata, ettei kaikki ole väristä kiinni. Joskus tärkeintä on vain leikkiä yhdessä. Hannimari Heino on runoilija ja palkittu italialaisen kirjallisuuden suomentaja. Isse Italiassa on hänen ensimmäinen lastenkirjansa. Sanna Pelliccioni on monipuolinen ja palkittu kuvittaja, joka tekee yhteistyötä useiden kirjailijoiden kanssa sekä omaa Onni-kirjasarjaa. Isse Italiassa sopii mainiosti alaluokkien pulpettikirjaksi ja se käy hyvin myös ääneen luettavaksi iltasaduksi. Teoksessa on myös pieni italia-suomi sanasto!

"nyt kuuntele/ näköalatasanteelta singotaan/ sanoja/ [...]"SIDOSVOIMIA on kahteen osaan jakaantuva runoteos. Ensimmäisessä osiossa matkustetaan jättämään hyvästejä kuolevalle vanhemmalle ja toisessa viivytään näköalapaikoilla. Tekijän aiemmat teokset ovat saaneet hyvän vastaanoton. Debyytti PUNAISIA VESIKASVEJA LAMMEN PINNALLA MUTTA JÄRISTYS TAPAHTUI MEREN POHJASSA (ntamo 2009) määriteltiin kritiikissä mitä mieleenpainuvimmaksi "katkaistuksi musiikiksi" (UUSIMAA). Toinen kirja ALKAA MERI (ntamo 2013) puolestaan kirvoitti arvostelijoilta tunnustusta "vahvan, aistillisen virran" luomisesta (HELSINGIN SANOMAT) ja kolmas SYKLEJÄ. HERBAARIO (ntamo 2018) synnytti vastakaikua niin "taitavuudesta" kuin "erityisestä keveydestä" (HELSINGIN SANOMAT).

Antonella Anedda (s.1955) on keskeisiä italialaisia nykyrunoilijoita. Sardinialaistaustaiselta, Roomassa asuvalta Aneddalta on ilmestynyt kuusi runokokoelmaa, kuusi esseeteosta ja käännöksiä. Hänen teoksensa ovat saaneet lukuisia palkintoja ja tuotantoa on käännetty laajalti. Aneddalle on myönnetty ansioistaan runoilijana Sorbonnen yliopiston kunniatohtorin arvonimi. Aneddan runouden intiimiys syntyy asumisen konkretiasta, kodin askareista ja arjen rituaaleista, mutta tilojen ja esineiden natura morta -tyyppisessä asetelmallisuudessa voi aistia myös samanlaista värinää kuin Giorgio Morandin ikään kuin pöytäjyrkänteen reunalle vaappumaan sysätyissä pulloasetelmissa. Tuon aavistuksenomaisen huojunnan saavat aikaan kysymykset ihmisen osasta sekä kodin seinät läpäisevä maailma, jolta ei voi suojautua mutta jonka kanssa voi opetella elämään. Taidehistorioitsijaksi alkujaan valmistunut Anedda väitteli vuonna 2017 Oxfordin yliopistossa Giacomo Leopardin ja Erasmus ja Charles Darwinin ajattelun suhteesta. Runoilijantyönsä ohella hän opettaa italialaista kirjallisuutta Sveitsin italiankielisessä yliopistossa Luganossa. Suomennosvalikoima Anatomioita esittelee Antonella Aneddan runoutta viimeisten kolmenkymmenen vuoden ajalta.

Risteyskohtia, kiinnittymisiä ja irtautumisia, asioiden vaivihkaista kehkeytymistä. Rajat liukenevat, kumpi on kumpi, kenen elämä meissä alkaa ja loppuu? Kasvun muunnelmat ja toisinnot askarruttavat: mitä on toisen näkeminen, mitä yhteinen aika, mitä menneen ja tulevan paino? Hannimari Heino vie lukijan kasvamisen kiertoon. Samalle loputtomasti vaihtelevalle tapahtumakululle omistautuvat myös hänen koti- ja ulkomaisiin kaupunginpuutarhoihin toteuttamansa runoinstallaatiot ja sananvaihto Kristiina Wallin kanssa teoksessa PUUTARHAKIRJEITÄ (Atena, 2018). Sen kanssa yhtaikaa ilmestyvä SYKLEJÄ. HERBAARIO on Heinon kolmas runokokoelma.

Alkaa meri käyttää samantapaista tiivistahtisen montaasin, merkitsevää lähenevän typografian ja virtaavan puheen yhdistelmää kuin Hannimari Heinon esikoiskokoelma punaisia vesikasveja lammen pinnalla mutta järistys tapahtui meren pohjassa (ntamo 2009). Nyt hallitseva teema, ajatus ja metafora on lähtö - rajanylitys, poissaolo. Meri ja ranta muodostavat kokonaisuutta hallitsevan vastakohtaparin, ja niiden sisällölliset, rytmiset, typografiset ja topografiset kosketukset piirtävät sen maiseman ja tunnekartan. Heino saa lukijan kokemaan lähtemisen eksistentiaalisena perusehtona, jota kokoelman "henkilöhahmot" tottelevat.

"Heinon runoissa suuri ja universaali nivoutuvat hienosti pieneen ja kouriintuntuvaan. Kaikki pysyy paikoillaan, vaikka maapallo liikkuu koko ajan eteenpäin kovaa vauhtia. Metafyysinen ja eksistentialistinen pohdiskelu ammentaa kuvastonsa muun muassa koulun liikuntatunneilta, joilla voimistelu- ja urheiluharjoitteet ovat liikkeitä isolla L:llä." - Jari Olavi Hiltunen, Kiiltomato.net