Hannu Harju

Jouko Turkka (1942–2016) jätti kaikkiin hänet kohdanneisiin lähtemättömän vaikutuksen. Häntä kutsuttiin teatterineroksi, visionääriseksi ohjaajaksi ja suomalaisen teatterin poikkeukselliseksi uudistajaksi. Häntä kutsuttiin myös kiduttajaksi, nöyryyttäjäksi ja valtakunnansaatanaksi. Hän provosoi ja ärsytti tahallaan, jopa eli konflikteista ja riidoista. Hän sai suostuteltua töihinsä ihmisiä, jotka tiesivät tulevansa haukutuksi ja nöyryytetyiksi. Miten Jouko Turkka sai synnytettyä oman kulttinsa? Millainen ihminen oli röyhkeän ja pelkäämättömän roolin takana? Kuka hän oikeastaan oli? Turkan toiminta kohtasi suurta vastustusta, potkuja ja kanteluja viranomaisille, mutta aina hän nousi jaloilleen. Elämäkerta on myös ajankuva 1900-luvun loppuvuosikymmenien suomalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurielämästä.

Jukka Kajava oli lähes puolen vuosisadan ajan Suomen tunnetuin teatteri- ja televisiokriitikko. Hänen terävä ja suorasukainen tyylinsä herätti lukijoissa ihastusta ja suuttumusta, kylmäksi se ei jättänyt ketään. Kajavasta tuli myös Helsingin Sanomien tunnetuin brändi ja julkisuuden henkilö. Teatterintekijät toivoivat ja samalla pelkäsivätKajavan tulemista esitykseen. Hän kohotti ensi-illan tunnelmaa pelkällä läsnäolollaan. Kajavalta tuli välillä rajua sapiskaa, välillä helpottava synninpäästö ja parhaimmillaan hurjaa suitsutusta, joka toi jonon lippuluukulle. Sanottiin, että jos Kajava haukkui televisio-ohjelman, se kannatti ehdottomasti katsoa. Hän painotti laatua ja tuijottamisen sijaan tiedostavaa otetta katselemiseen. Kaikki tiesivät Kajavan, mutta harva hänet tunsi. Aina huolitellusti pukeutunut mies varjeli yksityiselämäänsä. Kaksoisrooli kriitikkona ja ohjaajana herätti hämmennystä ja ruokki salaliittoteorioita. Ohjata Kajava olisi halunnut enemmän kuin mihin sai teattereissa mahdollisuuksia. Jukka Kajavan elämäkerrassa läheiset, työtoverit ja teatterintekijät kertovat tuntemastaan ihmisestä, julkisesta ja yksityisestä persoonasta. Kajavan jälkeensä jättämien 15 000 kirjoituksen myötä syntyy kuva kulttuurivaikuttajasta ja aikalaiskommentaattorista, joka pystyi muokkaamaan ja ohjaamaan suomalaisten käsityksiä siitä, mihin teatteri ja televisio parhaimmillaan pystyvät - ja huonoimmillaan sortuvat.