Hannu Kankaanpää

Ajastin kertoo synkästä ajastamme mutta myös ajan kulumisesta yleensä. Runoilija sanoittaa Suomen ja maailman nykymenoa, jota leimaavat monenlaiset uhat, sodat ja öykkäröinnit. Mukana on kirpeää satiiria ja sanailoa. Toisaalta hän katsoo vanhana miehenä valokuvaa itsestään pikkupoikana ja näkee sen ajan läpi eri tavoin. Jätkäsaari-sarjassa aatokset ja näyt nousevat kotoisista rantamaisemista ja arkisesta elämästä. "Kauppalista Sanoja loppupäiväksi / Yksi sininen ajatus / Muutama raikas itu / Kimppu runokuvia / mieluummin tuoreita / Palautustölkkien verran / luonteikasta poljentoa / Tarjouksen pakastekyllä / Mausteeksi mitä se on / josta taas hihkutaan"

Runoteos Alaviitteet on lyhyt summaus tästä ajasta ja kirjailijan omasta ajasta. Esiin nousee niin Ukrainan sota kuin nyky-Suomen kireä poliittinen tilanne. Kirjailija palaa myös rööperiläiseen lapsuuteensa, jossa pojan lukemista ja kirjoittamista pidettiin pahana. Kankaanpää sekoittelee sävyjä ja rekistereitä, mukana on leikkiä ja hurlumheitä. Mutta toisin kuin nykyään moni, Kankaanpää ei ”tutki kieltä” vaan elämää kaikkineen ja haluaa runoillaan myös sanoa, puolesta ja vastaan.

"Tämä on valoisinta mitä olen kirjoittanut/ tai sitten valo kirjoittaakin jo minua/ [...]"AIKA KYLMÄÄ on kokeneen tekijänsä ensimmäinen uusista värssyistä tehty kirja kuuteen vuoteen. Se koostuu neljästä osiosta, joissa varioidaan muun muassa rakkauslyriikan, juomalaulun, aikalaissatiirin ja mietelmärunon lajityyppejä. Nykyisyyden värisyttävyys lähenee hetkittäin puistatusta mutta puhkeaa myös suureen nauruun. Helsinkiä ja muitakin paikkoja kolutaan. Säehelmien joukossa nähdään omistetut tekstit myös hiljan menehtyneille kirjallisille valopilkuille, Liisa Enwaldille ja Ilpo Tiihoselle.

"Hitaan päivän rantatielläaskel sammuukuin iskusta:nyt kivet ovat kirjaimiajoista aaltojen rytmi hioosäkeitä hiekkaanpyöristää valonpitkää lausettameren lukeatoistaaja toistaen hetkenhuuhtoa pois."(2002)MAISEMA, IKKUNA, PEILI on eturivin suomalaisen runoilijan kahden viime vuosikymmenen retrospektiivi ja erä uusinta lyriikkaa. Hänen säkeensä ovat rouhean katurunouden maineessa, mutta tämä koonnos osoittaa jälleen - kuten osoitti jo HESARI JA MUITA RUNOJA 1980-1998 (ntamo 1998) - sävyjen ja äänien moninaisuuden. Runot ovat autenttisia kuin siirtolava tai ulosottohenkilö, mutta ne kuuluvat myös kauneimpaan nykykirjallisuuteemme."...kun pusken taasläpi armomyrskynreppu selässäsäkeiden valjaatohi puiston jokanousee muuriksitulevan ja entisenmaailman rakoon."(2018)

Kuuntelen on 1980 debytoineen Hannu Kankaanpää 17. runokoelma. Sen lähtökohtana on kaikkialle tunkevan sumutuksen ja kaupittelun mutta niiden läpi myös hiljaisempien ja usein ohitettujen yksityisten äänien kuuntelu - musiikkia tai muistojen ja ajankulun tummaa pohjasäveltä unohtamatta.

HESARI ja muita runoja on Helsinki-aiheen teemoittama valikoima tekijän kymmenestä kokoelmasta esikoisesta Sukupolvi (Karisto) kokoelmaan Alkaa eilinen (Karisto). Niin kokonaisuutta kuin yksittäisiä runojakin sopii kuvaamaan Karri Kokon havainto vuodelta 1983: "Kankaanpää, kaupunkilaisrunoilija, on vaellusolio, joka paikan päälle sattuessaan lennättää käsistään mojovan runon ikivanhan barrikadin yli, sen ainoan aseen, katukiven, joka hänellä on - vakuuttavasti - hyppysissään." Ja runoilijan sanoin: "Useimmat runoni (...) sijoittuvat Helsinkiin, mistä muusta ne ikinä puhuvatkaan. Kun kuvaan Helsinkiä, kuvaan sen kautta myös itseäni." Hannu Kankaanpään Helsinkiin liittyvistä runoista on kirjoitettu myös: "Kankaanpään Helsinki ei ole turistien kuvapostikortti eikä haikean nostalgian patinoima valokuva. Kirjailija paljastaa yhteiskunnallisissa runoissaan kaupunkielämän nurjan puolen: yksinäisyyden, kylmyyden, juopot, mielenterveysongelmat, perheväkivallan, syrjäytyneet ja katuväkivallan. (...) Mutta kaiken rujouden keskellä on myös lämmön kosketuksia, valon välähdyksiä, joskus jopa arkisen onnen mahdollisuus. Runoilija Viljo Kajava kävelee runojen läpi ja tarjoaa lasillisen, raitiovainu kerää matkamiehiä ja kuljettaa heitä uusille pysäkeille, rauhanmarssit kulkevat läpi kaupungin ja rakastetun pakaroiden puolikuut hymyilevät. " (Tuija Lassila, Kirjasampo.fi) - Viljo Kajavan sanoihin myös HESARI ja muita runoja päättyy.