Hannu Pälviranta

Pienen lapsen taival on todellisuuteen pohjautuva teos pojan elämästä, iloista ja suruista, pettymyksistä, dramaattisista tapahtumista ja voitoista. Tekijä kääntää pienestä ja arkisesta esiin sen puolen, joka tekee siitä suuren, merkityksellisen ja mielenkiintoisen.

Millaista on vanhenevan miehen, Osman elämä? Esiintyminen Tampere-talossa ja performanssit, akvarellien maalaaminen ja Torisevan viikko ovat kiehtovaa taivallusta. Traagiset ja selkäpiitä raapivat psykoosijaksot kouraisevat syvältä - vielä kerran. Unien vihjeet ja niiden antama toivo vaikuttaa. Kritiikin sapeli heiluu. Kuntoutujatovereiden kohtalot koskettavat. Ystävien kuolemat ravistelevat. Elämänpuu-taidenäyttely vuonna 2013 huomataan. Kokemusasiantuntijuus kohentaa hitaasti, mutta varmasti sisukkaan miehen päiviä ja terveyttä. Vetoomus lapsen puolesta on teoksen punaisena lankana. Pehmentävä seesteisyys ilmaantuu vähitellen kuvaan ja tuo selkeyttä mukanansa.

Muutto Oranssiin taloon pelastaa Osman yksinäisyyden suosta ja psykooseilta. Mutta talossa tunteiden ilmaisu on ’kielletty’. Osma pelkää potkuja ja kätkee tunteensa kaappiin. Osman sinnikäs suhde kuntoutumiseen näyttäytyy, kun hän laittaa ruokaa, maalaa, vaeltelee luonnossa ja inhoaa alkoholia. Hänen optimisminsa elää, kun hän tapaa exäänsä, ystävystyy nuoren anorektikkotytön kanssa ja tekee tutkimusta unien näkemisestä. Hän kohtaa mielenkiintoisia ihmisiä. Terveen olemuspuolensa vastapainoksi hän on toistaiseksi psyykkisesti niin keskenkuntoinen, ettei pysty täysin tunnustamaan, kuinka vaikea tauti hänellä todella on. Tekeekö yhteisön johtaja sopimuksia jäsenten, asukkaiden kanssa vai jakeleeko hän määräyksiä ylhäältä? Osman suhde johtajaan on tulta ja jääkalikkaa - lämpöäkin. Viisi ja puoli vuotta kuntoutuskodissa Tampereella 1997-2003 on suuri elämänkoulu.

SuruvaippaPihapolku mieluinen. Siihen lensi perhonen. Suruvaippa laskeutui, Kukkaan hiljaa asettui. Pihakuusen harakka keikisteli suvessa. Satakieli lauluja luritteli koivussa.

Teos kuvaa seitsemän vuoden jaksoa, 1990-1997, viiskymppisen nimihenkilön elämänmatkasta, jolla hän rakentaa pirstaleista päiviään etanan vauhdilla. Hän käy Rosen-terapian, shiatsun ja vyöhyketerapian kursseja ja kuntouttaa itseään draama- ja tanssiryhmissä. Hän tekee virheitä. Tulee avioero. Hän liikkuu yksinäisenä sutena monilla suunnilla ja toteuttaa epäröimättä sen, mihin mielenkiinto kohdistuu, jos se vain on mahdollista. Hän avaa sydämensä laululle ja maalaa taidetta. Mielen sairaus jyllää. Laiha seksi maustaa viikkoja. Traumat surettavat ja hankaloittavat polkua. Hän ahkeroi, pitää lemmikkieläimiä ja huonekasveja, remontoi taloaan ja hoitaa pihapuutarhaa. Hän hikoilee niin fyysisesti kuin ennen kaikkea henkisesti. Tämä on kertomus hienoisesta hyväntuulisuudesta surun, lannistumattoman ponnistelun ja elämän tapahtumarikkauden keskellä.

Kertomus noutaa murtuneen elämän runsaita pirstaleita maailmalta. Nimihenkilö ohjaa vaistonvaraisesti kulkuaan tapahtumien avarassa maisemassa. Kirja kuvaa päähenkilön viikkoja ja vuosia veneentekijän, opettajan, kääntäjän ja ravitsemusneuvojan puuhissa. Laulu ja taidemaalaus sekä opiskelu Bournemouthissa mehustavat arkea. Teoksessa on skitsofrenian kauhua ja kiehtovuutta ja avioliiton särmää Tampereella 1970- ja 80-luvuilla.

Omaelämäkerrallinen romaani kuvaa kiehtovaa ja dramaattista skitsofreniaan sairastumista ja sen jälkeen alkavaa toipumista. Ennakko-oireiden ilmaantuminen ja päähenkilön vähittäinen liukuminen psykoosiin sairaiden ja terveiden piirteiden sekoittuessa ovat syvästi koskettavia tapahtumia. Päähenkilön elämään sisältyy kaunis seurustelusuhde ja paljon myös innostavia opiskelu- ja työtehtäviä niin ennen sairastumista kuin akuutin vaiheen jälkeen. Teos ajoittuu 1960- ja 70-lukujen Helsinkiin ja Tampereelle.

1950-60-luvuille sijoittuva omaelämäkerrallinen teos kertoo, miten elämä kohtelee Tampereen lyseon lukiolaista. Hän on liian kiltti ja menettää kohtalokkaasti malttinsa. Vesiseikkailut ja joukkuepelit sulostuttavat päiviä. Asepalvelus sujuu nihkeästi, mutta tapahtumarikkaasti. Alkaa opiskelu Helsingin yliopistossa, jossa nuori mies uppoaa kemian ihmeelliseen maailmaan. Tanssi ja tytöt eivät enää ole täysin ylitsekäymätön asia. Tutustuminen kirjallisuuden kautta suuriin maailmanopettajiin värjää päivät tyytyväisyydellä. Harjoittelujakso Wienissä ja reissu Saariselälle ovat täynnä elämää. Alkava seurustelusuhde mehevöittää kokemattoman nuoren miehen päiviä. Haukanpoikasen rääpäleestä kasvaa aikuisen lentoa vahvasti opetteleva muuttohaukka.

Hämäläispitäjän pojan oppikoulutie kulkee 1950-luvulla ensin Lahteen, myöhemmin Tampereelle. Ero omista verkostoista ja yksinäisyys painavat pojan mieltä. Hän vaikenee vaikeista asioista. Vanhempien riitely tuo ahdistusta elämään. Luonto, musiikki ja liikunta suovat ilon tuokioita, samoin uudet kaverit. Suhde tyttöihin on arkuudella ladattu. Mutta poika varttuu ja pääsee kesätöihin, on lopulta valmis lukioon. Esipuberteetti on ohi. Hannu Pälviranta kuvaa murrosikäisen pojan elämää herkästi ja rehellisesti. Kolmekymmentä neliötä on omaelämäkerrallisen romaanisarjan Osma Sinirikon tarina toinen teos.

Lapsen polku kertoo pojan elämästä 1940-luvun hämäläispitäjässä. Se kuvaa lapsen iloa ja surua, pettymyksiä ja traumoja, onnistumisia ja voittoja. Lukija kulkee päähenkilön rinnalla syntymän hetkestä ensimmäisiin kouluvuosiin asti. Poikien tappelu, isän piiska, kalojen näpistys ja verstaan onnettomuus ovat elämää. Liikuntaleikit ja kasvien maailma avautuvat. Koulunäytelmät, pienen lapsen ensimmäinen tutustuminen tyttöön ja isän suksenteko innostavat poikaa. Kaveriseuraa on, mutta yksinäisyyden merkit näkyvät. Hannu Pälviranta on perehtynyt syvällisesti psykologian ja kasvatuksen kysymyksiin. Hänen kerrontansa on elävää ja nautittavaa. Lapsen polku on omaelämäkerrallisen romaanisarjan Osma Sinirikon tarina ensimmäinen, varhaislapsuuden merkityksen konkretisoiva teos.