Hannu Uusitalo

Akateemikko Erik Allardt (1925–2020) nousi suomalaisen sosiologian johtavaksi hahmoksi ja kansainvälisesti merkittäväksi tutkijaksi 1960-luvulla. Allardt toi ja juurrutti Suomeen modernin, teorialähtöisen ja nyky-yhteiskunnan ongelmiin tarttuvan sosiologisen tutkimuksen. Sosiologiasta muodostui 1960-luvulla pitkälti Erik Allardtin ansiosta keskeinen yhteiskuntatiede, jolla oli merkittävä vaikutus myös yhteiskunnalliseen keskusteluun. Erik Allardt – Modernin Suomen sosiologi käsittelee Allardtin uraa, hänen sosiologiaansa ja hänen rooliaan yhteiskunnallisena vaikuttajana 1950-luvulta 2000-luvun alkuun. Tuona aikana Suomi kehittyi nopeasti moderniksi pohjoismaiseksi yhteiskunnaksi. Kirja kuvaa myös yhteiskunnan muutosta Allardtin tutkimusten kautta. Allardtin merkitys tämän muutoksen tulkkina, siihen vaikuttaneena tutkijana ja intellektuellina oli huomattava. Kirjoittajat ovat Allardtin oppilaita ja hänen nuorempia työtovereitaan.

Oliko kaikki ennen paremmin? Vai onko kaikki paremmin nyt? Hyvinvointia koskeva keskustelu liikkuu usein näiden ääripäiden välissä. Teoksessa verrataan Erik Allardtin vuoden 1972 hyvinvointitutkimuksen tuloksia vuosina 2017 ja 2019 kerättyihin aineistoihin. Puolen vuosisadan aikana suomalaisten hyvinvoinnissa on tapahtunut suurempia ja pienempiä muutoksia, mutta myös muuttumattomuutta. Kirja kuvaa lisäksi hyvinvoinnin tutkimuksen ongelmia sekä Allardtin tutkimuksen merkitystä niin kansainvälisesti kuin Suomessakin. Kirja on tarkoitettu suomalaisen yhteiskunnan ja hyvinvoinnin kehityksestä kiinnostuneille. Sitä voi käyttää myös oppikirjana sosiaalitieteissä ja niiden menetelmien opetuksessa. Hannu Uusitalo on sosiologian emeritusprofessori ja Allardtin keskeinen työtoveri pohjoismaisessa hyvinvointitutkimuksessa. Jussi Simpura on emeritustutkimusprofessori. Muut tutkimusryhmän jäsenet ovat professori Juho Saari, tohtori Tuomo Laihiala, emeritusprofessori Harri Melin, tohtori Katja Vataja ja dosentti Sakari Kainulainen.

Erik Allardt introducerade den moderna sociologin efter amerikansk förebild och bidrog till ämnets status som central samhällsvetenskap. Om hans forskning och stora inflytande på debatten från 1950-talet och framåt. Ges ut i samarbete med Svenska litteratursällskapet i Finland.

Erik Allardt (1925-2020) är känd som en av sociologins nyskapare i Norden. Han introducerade den moderna sociologin med amerikansk förebild och bidrog till att sociologin började betraktas som en central samhällsvetenskap med stort inflytande på samhällsdebatten. Allardt strävade efter att skildra samhället som det såg ut just då, och parallellt utveckla sociologiska teorier. Han blev internationellt känd som forskare i politisk sociologi för sin forskning om kommunisternas väljarstöd och den nordiska välfärden. En viktig del av hans arbete handlar om minoriteter i Västeuropa, i synnerhet den finlandssvenska som han själv tillhörde. I Erik Allardt och den moderna sociologins genombrott presenterar sex samhällsvetare Allardts forskning och analyserar hans roll som samhällspåverkare och intellektuell från 1950-talet fram till början av 2000-talet. Boken berättar samtidigt om samhällsutvecklingen i Finland efter andra världskriget. I antologin medverkar Risto Alapuro, Matti Alestalo, Jussi Simpura, Aino Sinnemäki, Jan Sundberg och Hannu Uusitalo.

Tutkimustietoa käytetään nykyisin päätöksenteon tukena huomattavasti enemmän kuin aiempina vuosikymmeninä. Silti tutkimuksen, hallinnon ja poliittisen päätöksenteon suhde on jatkuvasti jännitteinen. Hannu Uusitalo kertoo kirjassaan kokemuksistaan hyvinvointipoliittista päätöksentekoa palvelevan tutkimuksen johtajana. Teos kuvaa myös suomalaisen yhteiskunnan rakennetta, taloudellista eriarvoisuutta ja hyvinvointivaltion muutosta 1960-luvulta 2010-luvun loppuun. Paljon on muuttunut, mutta rakenteiden ja instituutioiden pysyvyys on silmiinpistävää. Uusitalo osoittaa, että yhteiskuntatieteet ovat 1970luvun jälkeen ottaneet isoja askeleita eteenpäin. Syynä eivät ole suuret teoreettiset oivallukset, vaan tutkimusaineistojen parantuminen ja menetelmien voimakas kehittyminen. Pitkäjänteiset ministeriöiden alaiset tutkimuslaitokset ovat tärkeitä, mutta myös yliopistoissa on tutkittava tärkeitä yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä.

Discusses important aspects of the development of the welfare state in the Scandinavian countries and Iceland since the mid-1970s. It focuses on societal changes during a period of modest economic growth. Topics include labour market benefits, education and social mobility, class and inequality, income distribution and trajectories and health.