Harri Larjosto

Mediataiteilija Harri Larjosto on jo yli 20 vuoden ajan säännöllisesti kirjoittanut ylös uniaan. Tuloksena on syntynyt kuvataidetta, mutta myös tämän kirjan merkillisiä ja hauskoja, kiusallisia ja koskettavia tekstikatkelmia, proosarunoutta - äärimmäisen henkilökohtaista, ja kuitenkin yhteisiä peruskokemuksia sisältävää. Larjoston unien kokoelmassa esiintyy erityisesti suomalaisen kuvataiteen tunnettuja hahmoja - syntyy näkymä toisenlaiseen, unen logiikan täyttämään taidemaailmaan. Kirjaa laajentaa myös unitutkija Katja Vallin essee, jossa hän peilaa kansainvälisen tutkimuksen uusimpia näkemyksiä Larjoston rikkaaseen unimaailmaan." Tämän unikokoelmani keskiössä ovat taidemaailmaan sijoittuvat uneni. Oudointa niissä tietysti on sama kuin muissakin unissani, miksi niin monet tärkeät henkilöt ja tapahtumat eivät tule uniin ja kuitenkin monet satunnaisesti ohimennen tai matkan päästä tarkastellut henkilöt ja asiat tulevat - jopa toistuvasti. Henkilöillä ja tapahtumilla unissani ei ole yhteyttä konkreettiseen todellisuuteen. Ne kertovat lähinnä itsestäni. Jos ne jotakuta nimeltä mainittua loukkaavat, tulee muistaa, että kysymys on allekirjoittaneen alitajunnan tuottamasta kuvitelmasta." - Harri Larjosto

Kosketus on valokuvaaja ja videotaiteilija Harri Larjoston muotokuvaprojekti, jonka hän on toteuttanut yhteistyössä kolmenkymmenen henkilön kanssa. Larjoston teoksien perustana on välähdyksiä osallistuvien ihmisten elämästä ja historiasta. Kukin mukanaolija on omasta lähtökohdastaan kertonut tapahtumasta, episodista tai prosessista, joka on keskeisesti muokannut hänen elämäänsä, kohtaloaan ja persoonallisuuttaan, jättänyt elinikäisen jäljen – arven, jota hän alati kantaa mukanaan. Tarinat kertovat mm. onnettomuuksista ja vammautumisesta, päihderiippuvuudesta, väkivallasta, uskosta ja ruumiillisuudesta, mutta myös nuoruuden rakkauden kohtaamisesta, ihastuksesta ääneen ja valoon tai vaikkapa keski-ikäisen miehen hellyttävästä pakkomielteestä. Kirjoitusten pohjalta taiteilija on vapaasti rakentanut muotokuvan mukanaolevista henkilöistä. Aineksina ovat olleet tekstien antamat viitteet ja tunnelmat, niiden herättämät ajatukset ja mielleyhtymät. Koostaessaan kuvaa taiteilija on purkanut ja pilkkonut kertojan hahmottaman tilanteen ja vapaasti assosioiden koonnut palasista kokonaisuuden. Mielenkiinto kohdistuu itse henkilön lisäksi myös hänen ympäristöönsä ja esineisiinsä. Tuloksena on unenomaisia, usein lavastettuja ja ”käsiteltyjä” miljöömuotokuvia kolmen tai neljän kuvan koosteina. Kuvauksen kohde ja hänen tilanteensa ovat lempeästi, mutta terävästi nähty taiteilijan persoonallisten silmälasien läpi. Valmis kuva kiteyttää jotakin olennaista mallista ja hänen ”aurastaan”, usein fantasialla ja huumorilla höystettynä. Yhtä lailla se kertoo myös taiteilijasta ja hänen asenteistaan, empatiastaan ja kyvystään tulkita ja pukea kuviksi se näkymätön jälki ihmisen sielussa, joka hänen edessään hahmottuu. Teoksissaan Larjosto ei etsi rujoa kohukuvastoa eikä sankaritarinoita. Työt keskittyvät tapahtumiin ja niihin liittyviin muutosprosesseihin, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi kokijoihin, kasvattaneet heidän ymmärrystään omasta ja muiden kohtalosta ja elämästä. Viime kädessä muotokuvat ovat kunnianosoituksia ihmisen yksilöllisyydelle ja erilaisuudelle, ehkä myös ihmissuvun moninaisuudelle. Kirja sisältää myös kaksi esseetä: taidehistorioitsija Annamari Vänskä lähestyy Larjoston taidetta muotokuvan lajityypin näkökulmasta, kulttuuriantropologi, FT Taina Kinnunen kirjoittaa ihmiselämän suurista käännekohdista ja niiden vaikutuksista. Harri Larjoston Kosketus- Laajennettuja muotokuvia -näyttely on esillä Amos Andersonin taidemuseossa 18.11.2005–19.2.2006.