Harri Mantila

Puhutaanko Helsingissäkin murretta? Vieläkö savolaiset viäntävät ja kiäntävät? Entä puhuvatko pohjalaiset edelleen h:n päältä? Suomessa on vahva murteentutkimuksen perinne, ja 1970-luvulta lähtien on tutkittu myös sitä, miten murteet ovat muuttuneet kaupungistumisen ja muuttoliikkeen seurauksena. Nykyään onkin paljon tietoa siitä, mitkä murrepiirteet ovat edelleen eläviä ja mitkä ovat taantumassa. Tieto on kuitenkin ennen tätä ollut hajallaan eri tutkimuksissa ja opinnäytteissä. Suomen nykymurteet yhdistelee perinteisen murteentutkimuksen ja sosiolingvistisen variaationtutkimuksen tuloksia ja esitellään murteiden nykytilannetta. Mukana on myös murrealueiden esittely, jossa kommentoidaan alueellisia erityispiirteitä. Murteet jaetaan kirjassa totutun itä- ja länsijaon sijasta kolmeen päämurrealueeseen eli itä-, länsi- ja pohjoismurteisiin, mikä sekin vastaa paremmin murteiden nykyistä tilannetta. Teos on suunnattu erityisesti kurssimateriaaliksi yliopistoissa suomen kieltä opiskeleville sekä kaikille muille murteista kiinnostuneille.

Vankkaan aineistoon perustuva teos täydentää eri aluemurteidemme kuvausten sarjaa tarkastelemalla Oulun seudun murteen vokaalijärjestelmää, jossa keskeistä on läntisen ja itäisen murrekomponentin kohtaaminen. Teoksen kuvauskohteet ulottuvat osin nykypuhekieleen saakka, ja siinä on perinteisen suomalaisen äännehistoriallisen käsittelytavan lisäksi hyödynnetty myös uudempia sosiolingvistisiä lähestymistapoja.