Harri Melin

Tieteellinen elämä ei ole vain laitosten, virkojen, julkaisujen ja yksiköiden varassa. Tieteellisillä seuroilla on suuri merkitys tieteenalojensa määrittelyssä ja niiden sisäisinä keskustelufoorumeina. Tieteelliset seurat kuuluvat niihin instituutioihin, joiden kautta ajattelutavat, tutkimusperinteet ja tieteelliset verkostot muuttuvat sosiaalisiksi faktoiksi. Yksi tällaisista on Suomen sosiologeja yhdistävä Westermarck-seura - Westermarck-samfundet, viralliselta nimeltään The Westermarck Society, joka perustettiin 1940. Seura kantaa kansainvälisesti merkittävän sosiologin, filosofin ja antropologin Edvard Westermarckin (1862-1939) nimeä. Tämä historiikki kertoo paitsi Westermarck-seurasta, koko suomalaisen sosiologian kentästä seuran perustamisen ajoista nykypäivään. Suomalaisten sosiologien yhteisössä ovat eri näkemykset ja sukupolvet kohdanneet jo yli kahdeksan vuosikymmentä. Kirjoittajat edustavat eri ikäpolvia ja ovat työskennelleet tai työskentelevät edelleen Suomen eri yliopistoissa. Kirjaan ovat kirjoittaneet Mikko Lagerspetz, Mika Helander, Johanna Hokka, Riikka Homanen, Olli Lagerspetz, Eeva Luhtakallio, Harri Melin, Kirsti Suolinna ja Timo Toivonen.

Oliko kaikki ennen paremmin? Vai onko kaikki paremmin nyt? Hyvinvointia koskeva keskustelu liikkuu usein näiden ääripäiden välissä. Teoksessa verrataan Erik Allardtin vuoden 1972 hyvinvointitutkimuksen tuloksia vuosina 2017 ja 2019 kerättyihin aineistoihin. Puolen vuosisadan aikana suomalaisten hyvinvoinnissa on tapahtunut suurempia ja pienempiä muutoksia, mutta myös muuttumattomuutta. Kirja kuvaa lisäksi hyvinvoinnin tutkimuksen ongelmia sekä Allardtin tutkimuksen merkitystä niin kansainvälisesti kuin Suomessakin. Kirja on tarkoitettu suomalaisen yhteiskunnan ja hyvinvoinnin kehityksestä kiinnostuneille. Sitä voi käyttää myös oppikirjana sosiaalitieteissä ja niiden menetelmien opetuksessa. Hannu Uusitalo on sosiologian emeritusprofessori ja Allardtin keskeinen työtoveri pohjoismaisessa hyvinvointitutkimuksessa. Jussi Simpura on emeritustutkimusprofessori. Muut tutkimusryhmän jäsenet ovat professori Juho Saari, tohtori Tuomo Laihiala, emeritusprofessori Harri Melin, tohtori Katja Vataja ja dosentti Sakari Kainulainen.

Tämän vertailevan tutkimuksen tavoitteena on luoda syvempää ymmärrystä kollektivismista, ammattiyhdistystoiminnasta ja kyvystä luoda kollektiivista toimintaa käyttäen Suomea ja Kambodzhaa esimerkkeinä individualistisesta ja kollektivistisesta yhteiskunnasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on sosiologinen. Keskeinen analyysin väline on kulttuurinen toimijateoria (Cultural Agency Theory, CAT), joka mallintaa kollektiivisuuden tasoja ja kollektiivisia toimintoja. Tutkimuksen tulosten perusteella Kambodzhassa on paljon vaikeampaa luoda kollektiivista toimintaa perheyhteisön ulkopuolella kuin individualistisena pidetyssä Suomessa. Sekä poliittinen aktiivisuus että kollektiivinen toiminta on Suomessa aktiivisempaa kuin Kambodzhassa. Teos osoittaa, että kysymykset individualismista ja kollektiivisuudesta ovat paljon monimutkaisempia kuin yleisesti oletetaan.