Harry Forsblom

Harry Forsblomin kuudes kokoelma on vahvan tietoinen niin kielestään kuin siitä ajasta, jossa sitä kirjoitetaan: samalla kun ilmaisu on keskittynyttä, teemojen eteneminen on lähes riehakkaan vapaata. Tekijä hyödyntää kokeneesti, tehokkaasti ja ironisesti niin kansallisen ideologiaperinteen, arkipuheen kuin populaarikulttuurinkin kuvastoa, pelkäämättä välillä näyttää keskeislyyrisen yksityiseltäkään. Runopuhe vuorottelee proosa- ja säe-elementtejä, ja kokonaisuus piirtyy tekijän edellisen kokoelman tapaan äärikonkreettiseksi runoelmaksi, jonka teemat kiteytyvät kokoelman nimeä kantavan loppujakson pitkissä runoissa. Lausuketjujen poimuissa on lopulta tilaa kaikille ajoille, ja: "kaikki mikä on vuorossa on seuraavaa säkeistöä", ja "sinun silmäsi on maailman, historian, / Polyfemoksen puhkaistu silmä / ja itkee, tieto on lisännyt kykloopin tuskaa". Siltikään "meidän konsonanttien kesken ei voi tietää / mistä milloinkin on puhe Puolassa".

Harry Forsblomin kahdeksannen romaanin mottona on Ilmari Kiannon huudahdus "Meidän on uudesta luotava maa!" kirjailijan "Nälkämaan laulusta". Tämä rinnastuu ironisesti nyky-Suomen tilanteeseen, jossa ilmenevää suhdatonta, ristiriitaista ja paljossa sisällyksetöntä uudistusvimmaa romaani tarkastelee ja parodioi. "Uudesta luomisen" metaforana on Kainuuseen (vrt. "Nälkämaan laulu") hajasijoitettu ja mobiiliksi tarkoitettu psykiatrinen sairaala, jonka lääkäri vaikuttaa epäpätevältä ja jossa potilas on "yhteistyökumppani". Forsblomin romaani on puhtaan argumentoivan kielen juhlaa ja parodiaa, Musilin Mies vailla ominaisuuksia -klassikon ja monenkin sosiologian valtateorian päivitys – ja kertomus ongelmanratkaisusta ilman että koskaan varsinaisesti saamme tietää, mikä ongelma ”on”.

Kuuluisia miehiä nesteessä on oikeastaan runoelma, joka vähä vähältä rakentuu yksittäisistä runoteksteistä. Pikku hiljaa kehittyviä teemoja ja näkökulmia on useitakin. Yksi on varmuuden ja hallittavuuden illuusion kyseenalaistaminen digitaalisuudestaan ylpeilevässä nykymaailmassa. Kirjan näkemys asettaa etusijalle ihmiselle ehkä sittenkin terveellisemmän tietoisuuden kaaoksen mahdollisuudesta ja kriisistä, joka ulottuu kaikkeen mediaan, myös kieleen. Tältä pohjalta on silti mahdollista päätyä tunteenomaisesti vapauttavaan etäisyydenottoon joka hetki silloinkin kun tiiviisti otetaan kantaa nykyaikaan ja ihmisen osaan siinä. Kirjan kielellinen eteneminen tapahtuu siis "maailmassa mutta ei maailmasta" tai mediassa mutta ei median ehdoilla. Lopputulemana on myös uusi monipuolinen myytti, jonka yhtenä "startup"-lähtökohtana on:"Bruno Latour oli sanonut jotakin läsnäolosta. Löytyi asiaa koskeva otsikko, ei muuta. Tietokonesivu oli tyhjä. Se ei edes ollut läsnäolosta. Oli keksittävä korvaava selitys. Kaikki oli ensin nesteessäsitten se kaadettiin vitriiniin vesi sisäkorvastayhdessä akvaariokalojen kanssaNäin syntyi tuntemamme maailma"

Harry Forsblomin romaanin päähenkilöt ovat Seppo ja Katri, ikääntyvä tutkijapariskunta, joiden luo "Frendien kerho" kokoontuu bilettämään. Frendit panostavat omaan "toiseuteensa", jota Seppo myös tutkii tieteellisesti. Salonkiromaanin lajityypissä käynnistyvä kerronta kiihtyy hillitysti villin, viriilin ja älykkään veijaritarinan, road-movien ja agenttiparodian mittoihin. "Kustantaja ei tämän kirjan takakannessa aivan osaa päättää, kirjoittaisiko että se on kuin Woody Allenin Deconstructing Harry, Lieksman/Haavikon Barr-nimisen miehen päivitys, vai "(kuin) Harry (Forsblom) dekonstruoisi" - näitä, 1900-luvun kirjallisuuttamme, kulttuurieliittiä ja kulttuurista pääomaa (Bourdieu), ihmisten, miesten, naisten, ystävien ja frendien suhteita ennen ja nyt, ja Suomea ja somea. (...) Helposti sanon, että Harry Forsblom on kirjoittanut parhaan kirjansa ikinä. Cool!"- Leevi Lehto

Harry Forsblomin kuudennen romaanin päähenkilö on edustavan suuren ja symbolisen suomalaisen lehtitalon kulttuuritoimittaja Samuel Herzog. Lehtitalo on metafora, jonka toinen jäsen on Suomi ja sen historia sekä globalisoituva ja digitalisoituva maailma trendeineen. Lasitalossa kiinteän subjektin hajoaminen tapahtuu kielessä ja varoittamatta siirtyilevässä ajassa ja viitekehyksissä. Samalla on kysymys Suomen, kulttuurin ja päähenkilön historian transsendenssista, läpäisemisestä tavalla joka on ja ei ole realistinen - käänteis- ja sijaishistoriasta. Tyylilaji on postmoderni ironia, joka sekä koko ajan luo uusia konteksteja että ottaa etäisyyttä niihin - kehitellen ja läpäisten myös Samuel Herzogin omien tunteiden historiaa.

Harry Forsblomin neljäs runokokoelma Verhojen takaa tulee kirjoitus on hänen ensimmäisensä sitten Tomumajayllätyksen (WSOY 1978). Se on samalla kertaa yhteenvetoa vahvoin naruin (ja nauruin) ja täysin tämänhetkistä, moniäänistä ja vapaata avoimen kontekstin runoutta.

Rakkaus/helvetti on Danten Jumalaisen näytelmän kaltaiset olosuhteet nykypäivässä näkevä infernokuvaus ja rakkausromaani. KAKSI ARKISTOKAPPALETTA.