SISÄLTÖVAROITUS - tämä teos saattaa vahingoittaa käsitystäsi iskelmien harmittomuudesta! Bongo bongo bongo, Daiga-daiga-duu, Uska dara, Kuningaskobra, Itämaista rakkautta, Kannibaalien joukossa, Sing Song Kiinan tyttö... Itämailla jossakin nostaa esiin 245 suomalaista 1920-1960-luvun laulusanoitusta, jotka sijoittuvat Suomesta katsottuna eksotisoituihin kulttuureihin. Teoksessa puretaan tekstejä käyttäen analyysien pohjana identiteettiteorioita sekä jälkikoloniaalisia ja feministisiä teorioita. Runsailla esimerkeillä varustetusta tutkimuksesta käy ilmi, että lauluissa toistetaan kerta toisensa jälkeen rasistisia, toiseuttavia ja eksotisoivia stereotypioita, jotka korostavat valkoisen pohjoismaisen miehen ylivertaisuutta muiden kulttuurien edustajiin nähden. Tarkkojen tekstianalyysien lisäksi teos pureutuu jälkikoloniaalisen tutkimuksen käsitteistöön, rasismin historiaan ja n-sanan problematiikkaan ja rikastaa siten suomenkielisen jälkikoloniaalisen kulttuurintutkimuksen kenttää. Teos soveltuu kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Suomen kevyen musiikin historiasta tai rasismin ja toiseuttamisen piilevistä ilmenemismuodoista, sekä niille, jotka haluavat tarkentaa omaa suhtautumistaan 1900-luvun arveluttavaan perintöön. Harto Hänninen on Jyväskylän yliopistosta väittelevä tietokirjailija ja kulttuuritoimittaja.
