Heidi Airaksinen

Vierge Moderne -kirjassa tapaamamme Kerstin työs- kentelee nyt Lontoossa sairaanhoitajana ja on luvannut ystävälleen auttaa tämän kadonneen veljen, Jimmyn, etsimisessä. Kun Jimmy löydetään kuolleena Thamesista eikä poliisi ole kiinnostunut tutkimaan asiaa, ottaa Kerstin ystäviensä suomalaisen Freddyn ja lontoolaisen toimittajan Myrtlen kanssa ohjat käsiinsä. Pian ruumiita alkaa tulla lisääkin. Yhdistävänä tekijänä tapauksilla tuntuu olevan yökerho Shim Sham, johon poliisi tekee oudon tiuhaan ratsioita. Mitä Jimmylle oikeasti tapahtui? Onko myös Kerstin ystävineen vaarassa? 1930-luvun Lontoo herää henkiin Laventelimurhat-sarjan kolmannessa osassa.

Moniääninen tietokirja kielletystä rakkaudesta täydentää käsitystämme historiasta. Valtavirran historiankirjoituksen rinnalla kulkee toinen historia. Se kertoo elämästä ja rakkaudesta, jonka ei sallittu tulla nähdyksi eikä toisinaan edes koetuksi. Salattua rakkautta on kuitenkin aina ollut. Kirja luotaa sateenkaarihistoriaa 1800-luvun lopusta meidän päiviimme. Esiin nousevat elämäntarinat, joita suku ja perilliset ovat piilotelleet mutta joiden on korkea aika nousta historian valokeilaan. Henkilötarinoista koostuvan kirjan päähenkilöitä ovat niin tavalliset ihmiset kuin aikansa merkkihenkilöt Fredrik Cygnaeuksesta ja Edith Södergranista Valentin Vaalaan ja Tove Janssoniin.

Freddy Henriksson matkustaa ystävänsä Harrietin kanssa Berliiniin, jossa kansallissosialismi on alkanut nostaa päätään. Freddyn tarkoituksena on saattaa Harriet tohtori Hirschfeldin instituuttiin, jossa moni omassa ruumiissaan vierautta tuntenut on saanut apua. Ennen instituutissa vierailua Harriet livahtaa vapaamieliseen Berliinin yöhön ja antautuu Sir Williamin, tunnetun ja vaarallisen oloisen brittiaatelisen, viettelemäksi. Seuraavana päivänä Harrietia epäillään murhasta. Freddy etsii keinoa auttaa rakasta ystäväänsä viehkeän uuden tuttavansa, vuokraemäntänsä Vivecan, avulla. Pariskunnan tutkimukset johdattavat heidät yökerhoista, joissa muun maailman hylkimät yksilöt löytävät toisensa, aina uuden murhan äärelle. Miten Sir Williamin saamat kiristyskirjeet liittyvät kuvioon? Entä mitä kansallissosialisteilla on asian kanssa tekemistä? Iloinen ja avarakatseinen 1920-luku on päättymässä. Maa jota ei ole on tyylipuhdas queer- ja cosy crime -dekkari sekä itsenäinen jatko-osa vuonna 2021 ilmestyneelle Vierge Modernelle, jossa lukija jo tapasi Freddyn ja Harrietin. Uusi kirja sijoittuu aikaan ennen Vierge Modernen tapahtumia.

Diakonissasisar Kerstin työskentelee 1920-luvulla Helsingin kaupungin veneeristen tautien sairaalassa, joka tunnetaan kansanomaisesti Kuppalana. Enimmäkseen prostituutiosta ja irtolaisuudesta pidätetyt, sukupuolitaudin saaneet naispotilaat passitetaan Kumpulan kartanossa toimivaan laitokseen. Potilaat ovat tiukan silmälläpidon alaisina, kunnes eräänä iltana talon tarkoin valvottu rauha järkkyy pahoin. Sisar Kerstin löytää pihaportin ulkopuolelta väkivaltarikoksen uhriksi joutuneen talon asukin. Tapaus palauttaa Kerstinin mieleen erään hänen elämäänsä aiemmin järkyttäneen kuolemantapauksen. Kaikessa hiljaisuudessa diakonissa alkaa selvitellä Ulrika-nimellä tunnetun uhmakkaan potilaan kuolemaa. Poliisiraportit kertovat Ulrikan tulleen viimeisen kerran pidätetyksi Unioninkadulla sijaitsevaan asuntoon tehdyssä ratsiassa. Ajan henki on kaksijakoinen: modernit tuulet puhaltavat nopeasti kehittyvässä Helsingissä, mutta samalla sanomalehtien otsikot kertovat "homosexualistien ja ristiinpukeutujien" pidätyksistä perinteisen paheksuvaan sävyyn. Tutkimuksissaan Kerstin pääsee lähelle monia ihmisiä, joita hän ei siihenastisessa elämässään ole osannut edes kuvitella tuntevansa. Tiukka sukupuolikuri, samppanjankuohuinen dekadenssi ja monikasvoinen ihmisyys kohtaavat elävästi kuvatussa sadan vuoden takaisessa Suomen pääkaupungissa. Vierge moderne on vuorottain Helsingissä ja Berliinissä asuvan steinerkoulun opettajan Heidi Airaksisen (s. 1980) esikoisteos.